tukevasti tuuliajolla

tukevasti tuuliajolla

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ei niin tavallinen sunnuntai

Viikko takana ja viikko edessä, siis tätä huoltolomaa. Viikon aikana usein kuulemani kysymys on ollut: "Mitäs nyt oot ollenkaan tehnyt, kun pääsit Suomeen?" Ja mitäpä minä; ruokaa, pessyt pyykkiä, kantanut puita, lämmittänyt puupesiä, siivonnut, lenkittänyt koiria, kantanut niille sulaa vettä ja oon muistanut ruokkia nekin...siis sitä tavallista arkea, josta olen täysillä nauttinut!


Paitsi tänään tavallinen arki oli kaukana! Tänään oli erilainen päivä. Erilainen Suomi-loman päivä ja erityisen erilainen Turkin normipäivistä. Aamu alkoi kakkosen toivomalla pekoni-kananmuna-aamiaisella, jonka jälkeen starttasimme Beetlen. Tosin ensin se oli kaivettava esiin lumikasan alta. Yön aikana oli satanut kepeät 15-20 cm lunta ja lisää satoi koko ajan. Näillä säillä tulisi monta lumivapaapäivää Ibulissa!





Matkan määränpäänä oli Pomen kirkko, messu ja nuorten porukka, jonka tiesin saapuvan leiriltä sinne. Perinteisten hyvin nukuttujen leiriöiden jälkeen odottamani sakki saapui paikalla ihan vain pikkuruisesti myöhässä. Messun jälkeen päivitettävää riitti, aika vain ei riittänyt. Mukaani nappasin meidän tämän vuoden ylioppilaskokelaan ja niin suloisenihanan pikkutytön, minkä jälkeen Beetlen nokka suunnattiin kohti mamman ja papan ruoka- ja kaffeepöytiä.






Olisihan sitä ollut mukava "Kankoonpeessä" ajella siellä ja täällä enemmänkin sukuloimassa, mutta sankan lumisateen, Beetlen sikahuonojen valojen ja nuoren miehen leirivalvomisten myötä ajelimme valoisan aikaan ajoissa kotiin. Kotona meitä odotti LUMI! Ei ollut kukaan eikä mikään keijukainen kolannut pihaa, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä töihin. Hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa!






Eipä tullut erilainen sunnuntai vielä päätökseensä. Mukavan päivän huipennukseksi Inna saapui ilahduttamaan meitä. Voi tuota pikkuista suloisuutta! Niin pieni ja siitäkin kasvaa tuollainen iso "mammutti". Ikää Innalla on kahdeksan viikkoa. Isot koirat olivat kovin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Venlan kova ääni ensin hieman pelotti pikkuista, mutta pian se jo uskalsi tehdä lähempää tuttavuutta. Vallua touhukkaan rohkea pentu kiinnosti just tarkalleen sen aikaa kuin "vanhuksen" arvolle sopii. Hauskaa on kevään mittaan seurata tämän kolmikon edesottamuksia. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti