tukevasti tuuliajolla

tukevasti tuuliajolla

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Uudet tuulet

Posti toi ovelle asti tärkeän kirjekuoren. Jouduin sen oikein virallisesti kuittaamaan. Kuoresta paljastui Suomi-leijonalla koristeltu kutsu. Sydän vähän pompahti, jo harmistuksestakin; oliko linnan juhlien kutsu saavuttanut minut näin myöhään? No ei sentään! Kyseessä oli kaikille Ibulin suomalaisille osoitettu kutsu saapua uuden kunniakonsulin järjestämään juhlaan Renaissance Istanbul Bosphorus hotellille. Koska viisaampi ja kauniimpi puolisko on Suomessa ja jälkikasvu ei jaksanut lähteä, piti minun mennä yksin hienoon tilaisuuteen tärkeilemään. Mukavaahan siellä oli, juuri niin kuin elokuvissa; kristallikruunut, tärkeän näköisiä ihmisiä ja lukuisia tarjoilijoita huolehtimassa pikkuriikkisten snacks-palojen riittävyydestä. Olin (kerrankin, tai taas) itseäni paremmassa seurassa.








Kunniakonsuli ei tiennyt, että coctail-tilaisuus samalla juhlisti kielikouluni ensimmäisen osion päättymistä. Kurssilla menimme neljä viikkoa läpi turkin kieltä aivan järkyttävällä tahdilla, ainakin näin jo hyvin mukavoituneen keski-ikäisen miehen mielestä. Loppukoe jännitti kuin inssi autokoulussa, se piti läpäistä, jotta voisi jatkaa kielikoulua kakkoskurssille. Mutta niin vain kävi, että tämä nuoruuden ajan kaikkien kieltenopettajien "lemmikkikaveri" pääsi kuin pääsikin kokeesta läpi, 77 pistettä!


Lauantaina se alkoi, sään lämpeäminen yli 15 asteen. Yöllä tuuli yltyi hurjaksi. Sunnuntaina Bosporin yli ei lautalla päässyt. Tuuli oli hirmuinen, mutta lämmin. Ilma oli harmaana, ehkä seassa oli usvaa mereltä, mutta samalla siinä tuntui selkeästi pieniä hiukkasia, kuin hiekkaa kaukaa aavikoilta, ehkä Saharasta asti. Kirkkoreissun kuljimme turvallisesti ystäväperheen autokyydillä. Kotiportilta oli oikeasti työlään hauskaa yrittää kävellä asunnolle vakaassa etukenossa. Tuuli oli niin lämmin ja valtava, että normaalisti nenä näytössä viihtyvät teinipojatkin, intoutuivat oma-aloitteisesti pari kertaa ulkoilemaan ja pelleilemään puhurien pyörteissä.



Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydällä. Eli kun äiskä on Suomessa niin Ibuliin jäänyt miesväki ravitsee itsensä laadukkaasti... pitsalla, kebabilla ja tortilloilla, mielellään ravintolassa tai kotiovelle tuotuna...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti