Nokka-akseleita, potkureita, vetoakseleita, sylintereitä, höyrykoneita, sytytystulppia....Toisen maailmansodan aikainen sukellusvene torpedoineen, Dakota-kuljetuskone ja panssarivaunu, englantilainen kaksikerrosbussi ja aito sekä edelleen myymäläautona toimiva coca cola truck from USA.... Vietimme pienten ja vähän isompienkin poikien toiveunien mukaisen päivän Kos-museossa Kultaisen sarven rannalla. Olimme sopineet tapaamisen aamuksi ystäväperheen vanhimpien mieshenkilöiden kanssa Uskudarin rantaan. Siellä isä ja esikoispoika odottivat minua ja perheemme kuopusta paikallisen snakarin edessä aamupalatoustia syöden. Liityimme porukkaan ja siinä meitä istui neljä raavasta suomalaista miestä valmistautuen hyvällä aamupalalla miehisen päivän haasteisiin.
Lautta kuljetti meitä aurinkoisessa säässä Euroopan puolelle ja pitkin Kultaista sarvea. Ohitimme vanhoja teollisuusaleita, joiden reunustoilla tai keskellä tönötti ränsistyneitä rakennuksia muistuttamassa menneistä ajoista ja niiden kadonneista asukkaista. Kultaisen sarven rannat olivat pitkään kreikkalaisten, armenialaisten ja juutalaisten asuttamia, ennen kuin heidät häädettiin pois teollisuushallien ja satamarakennelmien tieltä.
Emme jääneet surkuttelemaan menneitä, vaan seurueen nuorimmaisen jäsenen johdolla jatkoimme satamalaiturista (lähes suoraan) leikkipuiston viettelysten läpi tekniikkamuseon portille. Museoalue avautui tyylikkäänä heti portista sisään käveltyämme. Tutustuimme aluksi sisätiloihin. Erittäin hyvällä maulla vanhoihin tiilisiin tehdasrakennuksiin tehdyt näyttelyt seurasivat toistaan. Erilaisten koneiden toimintaperiaatteet esiteltiin hienosti läpileikkauksilla ja sähkömoottorien pyörittäminä mallinnoksina. Mutta erityisen vetovoimaisia olivat erilaisia autoja aina 1800-luvun lopulta lähes nykypäivään asti esittelevät hallit. Seurueen nuorimmainen olisi halunnut välttämättä kokeilla ja testata automalleja tarkemmin myös sisältä käsin, mutta museon jäyhät säännöt tylsityttivät luonnolliset mielihalut. Me vanhemmat pojat pohdimme halli toisensa jälkeen, minkä auton nyt ottaisimme, jos saisimme oikeasti valita. Nuorimman ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, valinta oli selvä jo ennen sisälle saapumista; Mersu förstås! Siksi nuoren miehen olikin vaikeinta jättää näyttelyn tyylikäs avomersu koeistumatta.
Höyrykoneet, laivat ja sukellusveneet tuli ihmeteltyä läpi. Lopulta nälkä ja jano yllättivät innokkaat tutkimusmatkailijat, mutta viiden tähden museo huolehti tästäkin tyylikkäästi. Coca cola-truck oli ehkä seurueemme toiseksi nuorimman ”unelmakärry”. Sieltä ostimme sopivasti huikopalaa ja tietysti kuuluisaa amerikkalaista mustaa kultaa lasipulloissa. Suomalaisten museoiden tai nähtävyyksien palvelujen hintoihin tottuneena lasku oli järkytys. Loppusumma oli jopa pienempi kuin se olisi ollut museon ulkopuolella tavallisessa istanbulilaisessa kuppilassa. Täällä ei asiakasta ryöstetä, vaan hänelle jätetään hyvä mieli antoisasta kokemuksesta. Ja tyytyväinen asiakas tulee varmasti uudelleen, kuten me jo suunnittelimme uutta reissua laivalla kotiin päin palatessamme.
Niin paljon jäi vielä näkemättä ja mukavaan paikkaan on kiva palata uudelleen. Näin myös tehdään, sillä kun suomalainen mies jotain sanoo ja lupaa, niin siitä on turhan puhuminen kaukana. Vi ses igen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti