Aurinkoa Bosborilla

Vihdoinkin!!!! Useiden sateiden, harmaiden päivien ja lumen jälkeen vihdoinkin tuntuu ja tuoksuu kevät. Viime viikon lumi on enää muisto vain ja aurinko lämmittää lähes pilvettömältä taivaalta. Tästä minä pidän!

Pitkästä aikaa ensimmäisenä aurinkoisena päivänä meidän tämän hetkinen nelikkomme starttasi heti lauantaina aamulla kohti lauttoja, Bosborille, suuntana Koc-museo. Puolelle porukasta tämä oli jo uusintaa, mutta ei haittaa, onhan kyseessä oikein viihtyisä ja edullinen ulko-/sisäilmamuseo, oikein sopiva aurinkoisella säällä.

Kotisitestä nappasimme taksin. Isännän kielikoulu on tuottanut selvää positiivista tulosta, sillä nykyisin keskustelut taksikuskin kanssa sujuvat jo ilman Google translatoria. Osa taksikuskeista ovat jopa niin avuliaita, että pitävät siinä samalla matkaa taittaessa turkin kielen oppituntia, korjaavat virheellisiä sanajärjestyksiä ja auttavat oikean sanataivutuksen löytymisessä. Aiheet soljuvat Istanbulin ruuhkista, Suomen pienuudesta, opena ja opiskelijana olemisesta aina politiikkaan asti. Näin turkin kielitaidottomana ei voi kuin ihailla, nostan virtuaalisen hattuni, tuollaista rohkeutta ja intoa käyttää kieltä!

Yksi aivan ehdottomasti parhaista paikoista, taitaa kyllä olla paras, täällä Istanbulissa on Bosborin salmi. Se on aina kaunis, huolimatta siitä sataako, paistaako, onko tyyntä vai myrskyä. Tottahan toki matka lautalla on merkittävästi vielä nautinnollisempaa, jos aurinko lämmittää. Bosborin salmi erottaa Euroopan ja Aasian maanosat toisistaan ja yhdistää Mustanmeren sekä Marmaranmeren. Ihmisiä puolelta toiselle kuljettavien lauttojen lisäksi salmeen mahtuu seilaamaan kaiken näköistä veden päällä kulkevaa isompaa ja pienempää kalastajapaattia tai rahtilaivaa.

Matka Koc-museolle kestää n. 45 minuuttia. Matkan varrella poikeataan useamman kerran eri lauttasatamissa. Maisemat vaihtuvat modernista Istanbulista historialliseen, henkeänsalpaavan kauniista maisemista surullisen ränsistyneisiin, ja kaikkialla lauttaa seuraavat lokit.

Keisari Valensin 300-luvun lopulla rakennuttama akvedukti

ei niin kovin kaunista Istanbulia

Näkymät ovat erilaiset tänään kuin saapuessamme tänne metropoliin puoli vuotta sitten. Ensimmäinen kohtaamisemme Bosborin kanssa oli kesäinen. Tuskin maltan odottaa kevään puhkeamista sen rannoille.

Kristinusko näkyy myös Bosborin rannoilla

Aurinkoinen Bosbor on ihana, mutta on häkellyttävää myös istuskella sen rantakahviloissa tai -ravintoloissa illalla, nähdä silta valaistuna sekä miljoonat ja taas miljoonat veden pinnasta heijastuvat valon tuikkeet.

"Ei elämä voi niin kamalaa olla", minä ajattelen joskus. "Ainahan voi lähteä Bosborin rannalle kävelemään".  - Orhan Pamuk, Istanbul 

... KEVÄÄN VÄRILOISTOA ODOTELLESSA!