tukevasti tuuliajolla

tukevasti tuuliajolla

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mahdollisuus

Ihana juhlapäivä! Kiitos kaikki ihanat! Aurinko paistoi, tupa täynnä ystäviä ja sukulaisia, ihana perhe ympärillä. Kuvien myötä, lentokentän loungessa, on ihana palata eilisiin tunnelmiin. Pian taas lentokoneessa matkalla kohti Ibulia.....

Ylioppilaan lakituksessa uskonnon ja musiikin opettaja esittivät Samuli Edelmanin kappaleen "Mahdollisuus". Se osu ja uppos äidin ja isän sydämeen! Onnea Jonttu, Isän haltuun! 


viimein päivä koittaa kun hyvästellään vaikka nähdään vastakin maailmalla tuuli käy yhtä voimakas kuin voima silmissäs rajuilmaa mä en pysty karkottamaan hyvät päivät sinä itse paistamaan saat

lähdetkö kauas meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit kuinka sun käy ihminen hauras vielä sun itkus öisin korvissani soi ja vaikka joskus vaarallinen on matka silti ihmeellinen mahdollisuus




otat ensiaskeleet varovasti tunnustellen kaadut nouset ylös taas yhä uudelleen ja ymmärrät sen pienet kolhut suuret murheet käsikkäin käy kanssa riemun oivallusten suurimpien lähdetkö kauas meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit kuinka sun käy ihminen hauras vielä sun itkus öisin korvissani soi ja vaikka joskus vaarallinen on matka silti ihmeellinen mahdollisuus






vanha huoneesi on jäänyt ennalleen ovensuusta katon reunukseen palatessas kaikki näyttää pienenneen lähdetkö kauas meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit kuinka sun käy ihminen hauras vielä sun itkus öisin korvissani soi ja vaikka joskus vaarallinen on matka silti ihmeellinen









lähdetkö kauas meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit kuinka sun käy ihminen hauras vielä sun itkus öisin korvissani soi ja vaikka joskus vaarallinen on matka silti ihmeellinen

päivän viimeiset 
=0)

torstai 28. toukokuuta 2015

Tunnelmia

Ihana, vaaleanvihreä, puhdas ja HILJAINEN Suomi vastaanotti ylioppilasjuhlavalmisteluduon aurinkoisen raikkaana, kotiin tullessa se paras tunne, että meidän sakki on kasassa taas!

Mystisiä keltaisia lappuja löytyi sieltä täältä....
Talo näyttää asukeiltaan ja heidän toimiltaan....

Mamma ja pappa kihlaparia onnittelemassa


 


Toimintaa on riittänyt. Nurmikko kaipaa leikkuuta, kukkapenkit siistimistä, uusi koiruus häkkiä, on leipomista, valmistelua, pöytäliinojen silittämistä ja sitä ja tuota. Ihan ei vielä siltä näytä, että tästä juhlatalo syntyisi.....


YO vuosimallia 2015
 

Grillaan on pakko päästä, kun Suomessa ollaan! Eikä grillaajia haittaa pieni sadekaan. Possua ja lenkkimakkaraa....niin hyvää!


yleiskone a`la meidän perhe


Välillä täytyy hengähtää ja tavata ystäviä=sukulaisia. On paljon päivittämistä molempien velipoikien perheiden kanssa. Välillä seurataan jumppaesityksiä, siltakaatoineen ja Tarzan-hyppyineen. Ja asenteella "hyvä ruoka, parempi mieli" jaksaa jälleen jatkaa valmisteluita....siis kalaa ja härkää ravintolassa sekä maailman parasta pitsaa naapurissa.





kevätjuhliin valmistautumassa

H-hetki lähestyy! Kokemuksesta tiedän, että vaikka kuinka touhuaa ja laittaa, niin vasta vieraat tekevät juhlan!!!!! Ihanaa on saada ystävät ja sukulaiset tänne! TERVETULOA! Jos ei muuta, niin ainakin kotipaikkakunnan niin mahdottoman erinomaista kalaa on tarjolla!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Juhlahumua tiedossa


Vihdoinkin KESÄ! Ei mitään käryä, mitä mieltä paikalliset asiasta ovat...kulkevat vielä takit päällä ja joillakin jopa toppaliivi...mutta suomalaiselle tämä on KESÄ! Ihanaa! Aurinko paistaa joka päivä, joskus vähemmän mutta yleensä paljon ja lämpötila kohoaa pitkälti 20 asteen paremmalle puolelle. Vesipullo kourassa saa jälleen helteellä taaplata Istanbulin katuja ylös ja alas. Kulkukoirat nukkuvat päivät pahimman helteen aikana ja katukuvaan on ilmestynyt hedelmäkärryt sekä kahviloiden avoimet terassit. AAAH!



Minulle valaistui tässä joku päivä, että tänä vuonna koen kesän saapumisen kahteen kertaan! Täällä hedelmäpuut ovat jo kukkineet. Suomessa saatan vielä ehtiä ensi viikolla näkemään omenapuun kukassa. Tulppaanit loistivat huhtikuussa koko Istabulissa, kuvien mukaan kotipihan punaiset, kauniit (määrältään olemattomat verrattuna Ibuliiin) tulppaanit ovat parhaassa kukoistuksessa.


Joka puolella kukkivat ruusut punaisina, keltaisina, vaaleanpunaisina, oransseina, valkoisina ja paljon uljaammin ja korkeammalle kurottaen kuin koto-Suomessa. Mutta.....pihakukkahulluna pääsen toistamiseen ihastelemaan ruusut kotipihalla heinäkuussa. Onpas mukavaa!


Ja tästä hehkutuksesta pidot senkuin vain paranee. Helmikuussa ylioppilaskokelas sai ensin toimittaa kavaljeerin virkaa. Onneksi sisko oli kuvaamassa, ja vanhemmatkin pääsivät juhlatunnelmaan. Hyvin oli kuulemma askeleet hallussa, joten helppo on hymyillä mukavan ja juhlavan vanhojentanssipäivän lopuksi.




Ensin lukulomalle ja sitten vielä kirjoitusten jälkeen nuori mies pääsi kuluttamaan aikaansa historialliseen Istanbuliin. Siinäpä tuli käytyä jälleen prinssi saarilla, Hagia Sofiassa (ties kuinka monetta kertaa), Burger Kingillä, uimassa, hamamissa...ei yhtään hullumpi paikka ajan kuluttamiselle ;). Lauantaina juhlistetaan ylioppilasta! Niin ja ne kirjoitukset menivät hienosti!!!!! 


Juhlallisuuksille ei näy loppua, eikä tarvikaan näkyä, sillä hypersuperloistouutinen saavutti iskän ja äiskän viime sunnuntaina. Uunituore kihlapari soitteli facetimeen ja sai melkoiset riemunkiljahdukset aikaan. 



Lisää siis juhlia tiedossa! Ensimmäiset kihlakahvit nuori pari sai enomiehen luona...ihanaa huolenpitoa! Seuraavat kahvit juodaan huomenna ja virallisen epävirallisesti juhlitaan heinäkuulla.




Siispä huomen aamulla on lento kohti Suomea. Tiukka viikko, mutta odotettu, edessä leipomisineen ja ruoan valmistuksineen. Siivotakin pitäisi, jotta koti olisi jonkinsortin juhlakunnossa. Onneksi ummu on pessyt jo ikkunat...kiitos! Sitten pitäisi kurkata ne tulppaanit ja muut systeemit siellä pihassa...ja joku malamuutti on käynyt hieman kuvien perusteella "ilmastoimassa" meidän nurmikkoakin, joten kuopat on täytettävä ennen juhlia. Pojat lähetettiin kotiin jo aiemmin nurmikon leikkuuseen ja suulin siivoamiseen. Istanbul-vuoden nuorin jäsenemme kuljetti mukanaan Istanbul-peltejä rumpuihinsa: aikamoisen upea muisto menneestä vuodesta!



Vihdosta viimein uskaltauduin minäkin, tulevien juhlien kunniaksi, turkkilaiseen parturiin. Ja kun kerran sinne mentiin, niin eikö sitä sitten oteta koko hoito pedikyyreineen ja manikyyreineen...ihka ekaa kertaa elämässä! Ai että oli mukavaa! Palvelu pelasi loistavasti, mestareille annettiin vapaat kädet ja tulosta syntyi. Hinta ei päätä purista: jalkahoito, manikyyri, pedikyyri, hiusten värjäys, leikkaus, isännän hiusten leikkuu, parran ajo perinteiseen tapaan puukolla, nenä- ja korvakarvojen poisto ja parran muotoilu sekä shamppoopullo yhteensä 350 tl.




Ihana viikko siis tiedossa. Ihana leipoa ja juhlia, nähdä ystäviä ja sukulaisia. Viikon päästä palataan Istanbulin kotiin, varmaankin yhtä väsyneinä ja onnellisina kuin kuvan papukaija Kadiköyssä. Ollaan kuulolla, voipi olla, että kakkujen keskeltä ehtii kuitenkin jonkun pävityksenkin tekemään.