Opena Suomessa vai Istanbulissa

"Arki on arkea sielläkin", sanoi ystäväni Suomessa, kun kerroin hänelle kuulumisiani. Niinhän se on, sitä samaa taaplaamista se on opettajalla Istanbulissa kuin Suomessakin. Ympäristö, puitteet ja toimintamallit voivat olla erilaisia. Toinen päivä menee mukavammin ja se toinen ei ollenkaan mukavasti. Joskus väsyttää, välillä väsyttää ihan liikaa ja toisinaan arkisen menon taustalla soi letkeä rytmi tahdittamassa mukavasti sujuvaa päivää.

Evästä työpäivään...4e

Itse perusopetustyö ei kovinkaan paljon eroa Suomen tunneistani. Täällä noudatan Cambridgen opetussuunnitelmaa, ja usein olen miettinyt, miten loistavasti Suomen peruskoulun oppisisällöt rakentuvat. Ei ihme, että edelleen vaan suomen koulusysteemi pärjää loistavasti eri vertailussa. Vaikka usein Suomen koulun arjessa tuntuu olevan aivan liian kiire, on hienoa huomata, miten perusteellisesti kuitenkin perusasioihin panostetaan! 

Yhdeksi Suomen koulujärjestelmän eduksi nousee ehdottomasti myös eriyttäminen. Täälläkin eriytetään, ainakin teoriassa, kun vuoden alussa luodaan lukuvuosisuunnitelmaa. Varmasti myös jokainen opettaja henkilökohtaisesti pyrkii parhaalla mahdollisella tavalla eriyttämään sekä ylös että alas päin. Luokassa saattaa olla oppilas, joka ei osaa paria sanaa enempää englantia ja toinen, joka lukee ja kirjoittaa sujuvasti ja selviää seuraavan vuosiluokan matematiikasta. Tahto siis eriyttämiseen on, materiaalit ja resurssit ajallisesti vain puuttuvat. Kaikki eriyttävä lisämateriaali on hankittava tai valmistettava itse ja oppitunnin sisällä tapahtuvan eriyttämisen lisäksi on aika lisäapuun revittävä omasta suunnitteluajasta kokonaistyöajan puitteissa.

Oman erilaisen vivahteen opetustyöhön tuo miljoonakaupunki, maan tavat ja kulttuuri. Koulua käydään porttien ja aitojen sisällä. Suurin osa lapsista kulkee koulubussilla, osan tuo äiti tai isä ja joillakin on oma autonkuljettaja. Vuoden aikana on käyty läpi monet palo- ja maanjäristysharjoitukset. Viikko alkaa Turkin kansallislaululla ja siihen se myös päätetään. Lapset kutsuvat minua nimellä ms. Kirsi tai teacher, pelkkää etunimeä ei opettajasta käytetä. Ilahduttavinta on lasten reippaat tervehdykset hymyineen ja halauksineen aamusta alkaen. Päivää piristää kolmasluokkalaisen suomioppilaan vierailut luonani taukojen aikana. Tai kun istumme suomiekaluokkalaisen kanssa breakillä penkillä vierekkäin jutustelemassa ihan vain suomeksi. Iloitsen myös isommista omatoimisista suomioppilaistani, opetuksen lomassa ehtii jutustelemaan, nauramaan, hengähtämään tämän kaiken monikulttuurisuuden keskellä.

Suurimman haasteen itselleni tämä vuosi on tuonut minulle markkinoinnin muodossa. Koulu on yksityiskoulu. Sen pitää myydä itsensä vanhemmille. Tuloksia pitää tulla ja niiden pitää näkyä. Opettaja tietenkin pitää yhteyttä vanhempiin, mutta heihin ollaan aktiivisesti yhteydessä myös koulun johdon suunnalta. 

eskari, lapset 2v-5v, vastapäätä koulua tien toisella puolen

Vuoden kiertoon kuuluu brunssia, vanhempain tapaamisia, kahden viikon välein kirjoitettavat kotikirjeet koulutyön kuulumisista, väliraportit ja jaksotodistukset, portfolioiden esittelyt, lasten juhlaa, grillijuhlaa, kulttuurijuhlaa, koulun esittelylehden ja vuosikirjan työstöä jne. jne. Tänä viikonloppuna vietettiin grillijuhlaa ja sitä ennen eskarin puolella oli lasten töiden kevätnäytös. Koko talo oli kuin satumaailma.

Ovesta sisään astuessa olikin saapunut viidakkoon, joka jatkui alakertaan, Käärmeet, krokotiilit ja värikkäät kalat toivittivat tervetulleeksi. Rappusia ylös kavutessa ensin vastaan tuli metsä lintuineen, kasveineen, sudenkorentoineen ja oven takana kulkijaa odottivat eskimot igluineen ja huskyineen. 

Ulkorakennuksesta tietenkin löytyi maatilan eläimet, kuinkas muutenkaan. Suomiopen kaksivuotiaat olivat askarrelleet mm. lampaita, possuja, kanalaan tipuja ja munia, lehmiä ja olipa sinne rakennettu navettakin.

koulurakennus

Grillijuhliin väki kerääntyi leikkimään, pelaamaan, juttelemaan ja syömään. Tarjolla oli vanhempien tuomaa kaikenmaailman ruokaa: korealaista, espanjalaista, turkkilaista, libyalaista, venäläistä, romanialaista, syyrialaista.....

Kyllä näillä eväillä nälkä lähti.

Aurinkoa, lämpöä ja mukavaa seuraa riitti. Turkkilaisen tavan mukaan jossain vaiheessa musiikki alkoi soida niin kovaa, että piti siirtyä keskustelemaan sisätiloihin. 

opekavereita

Oman luokan tyttö halusi kuvata äidin ja isänkin.

Joskus opiskeluaikana harjoittelua tehdessäni ohjaava luokanopettaja sanoi, miten hyvä työpari on kultaakin arvokkaampaa. Näin se on! Se on todeksi koettu ennenkin ja nyt täällä! Meidän suomiopettajien joukko kasvoi helmikuulla ja nyt meitä on neljä. Ja onneksi on! Saa jakaa opettajan arkea omalla äidinkielellä. Tavaksi on tullut: "Nyt on pakko vähän avautua!" Yhdessä on naurettu ja itketty ja eteen päin on päästy, nujerrettu Turkin byrokratia (=nyt vihdoinkin jokaisella on maassaololupa ja pankkitilinkin avaaminen palkkaa varten onnistui), kummasteltu tapoja, oltu ajoissa kokouksissa, kuten suomalaisuuteen kuuluu, kuunneltu ja tsempattu vuorollamme toisiamme. 

Suomalaisen opettajan geeniperimään on myös koodattu, että kesäloma alkaa touko-kesäkuun vaihteessa. Aurinko paistaa ja lämpötila kipuaa jo 27 asteeseen. Oikein siis mukavat olosuhteet lomalle. Vielä kuitenkin tarvii odottaa kesäkuun loppuun asti....sitten alkaa loma täälläkin!