Mukava illan jälkeen, rakkaiden ystävien seurassa, hyvän ruuan äärellä, istahdan yhteen lempipaikoistani meidän Suomi-kodissa. Vieressä kököttävä pönttöuuni on vieläkin lämmin päivällisen puunpolton jäljiltä ja kello raksuttaa takanani tasaiseen tahtiinsa.
Meillä kotona on monta paikkaa, johon istahtaa. Itseasiassa niitä paikoja on aivan liian monta. Isäntä on jo vuosia pohtinut ongelmaa, mitä näillä kaikilla sohvilla ja ulkokalusteilla tekee, jos ei koskaan ole aikaa niihin istahtaa. Kuulemma uutta laiskanlinnaa ei tarvita, kuten esimerkiksi tarvitaan uusi päältäajettava ruohonleikkuri, koska sen leikkurin päällä tulee kulutettua paljon enemmän aikaa johtuen liian isosta tontista. Nojatuoli jäi hyvien vasta-argumenttien puutteessa ostamatta.....ja onhan noita istumapaikkoja riittänyt ilman sitäkin.
Meiltä löytyy talon sisältä viisi, siis viisi sohvaa! On aivan ymmärrettävää, että kuusihenkisen perheen kodista löytyy viisi sänkyä, neljä yhden hengen ja yksi parisänky, mutta että jokaiselle (lähes) on vielä oma sohva. ÄLYTÖNTÄ! Eikö sohvan tarkoitus ole juuri se, että siihen kokoonnutaan olemaan sosiaalisia, siis vähempikin sohvaa riittäisi.
Ihmisellä on kummallinen tarve haalia omaisuutta, en tarkoita sitä riihikuivaa, vaan ihan tuota materiaa. Kokemuksesta tiedän, että on oikein mukavaa hankkia kauniita asioita ja tavaroita. Mukavaa, jos koti on sellainen, jossa viihtyy, joka on niin kuin siellä asuvan perheen näköinen ja oloinen.
Kunnes.....
...eräänä päivänä sitten herää siihen todellisuuteen, että mulla on täällä aivan liian paljon tavaraa! Niin paljon, että osa sohvista ja laiskanlinnoista ulkoistetaan ulkorakennukseen, suuliin. Onneksi osalle on käyttöä myös saunarakennuksessa.
No, jottei koko postaus olisi kuitenkaan määrätöntä ylimääräiseen tavaraan kyllästyneen emännän vuodatusta, niin täytyy mainita myös "the Sohvasta". The Sohvan hankimme runsaan kolmisen vuotta sitten. Jälkeenpäin olemme miettineet, miksi vasta silloin. Eikä se edes ollut kallis, ei ainakaan sen käyttöasteeseen verrattaessa. The Sohvalle mahtuu istumaan koko meidän sakki (=7 hlöä), eikä edes ole ahdasta. Parhaasta paikasta, kulmauksesta, on yleensä pientä kiistanpoikasta. Sekin ratkeaa useinmiten periaatteella "nopeat elävät" tai "joka peppunsa nostaa, se paikkansa menettää".
Hei! Ja löytyy niitä sohvia ulkoakin. On niin hurjan hyvä juttu, että ihmisellä on sohvia.... ;). Mitä ihmettä sitä elämästä tulisikaan ilman niitä! Olemme asuneet aiemminkin vuoden poissa Suomi-kodistamme. Yksi yhteinen nimittäjä noilla Ruotsi- ja Turkki-vuosilla on. Molempien vuosien jälkeen on halunnut tehdä elämästään yksinkertaisempaa. Ruotsista palattuamme tyhjensimme ulkorakennuksen kaikesta roinasta pitämällä kirpputoria. Vuosien mittaan tuo suuli on jälleen täyttynyt tavarasta, joten uusi tyhjennys on tarpeen. Turkki-kodissa minua kovin viehättää sellainen seikka, että ympärillä on vain ne tavarat ja huonekalut, joita oikeasti tarvitsee. Erityisesti siivouspäivinä tämä minua ilahduttaa. Joskohan siis olisi aika luopua myös muutamasta sohvasta....
....sillä meidänkin kodin halutuimmat paikat, ne joissa aivan OIKEASTI aikaa vietetään, the Sohvan ohella, kuitenkin löytyvät puuhellan ja pönttöuunin läheisyydestä perintökiikkustuolista ja ruokapöydän (=ruoka-/työ-/opiskelu-/oleskelu-/ pelipöydän) äärestä. Oikeastaan taidankin haluta vain ISON, 12-paikkaisen ruokapöydän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti