Havupuukukkuloilla

Täällä on viime päivinä meikäläisiä hemmoteltu aurinkoisilla, lämpöisillä ilmoilla. Asteita on päivästä riippuen ollut vajaasta kymmenestä tämän päivän kolmeentoista. Tuntuu kyllä oikein mukavalta tämä lämpö ja aurinko.

Tällaisilla ilmoilla on synti olla sisällä. Joten kamera jälleen kaulaan ja tällä kertaa kiivetään isomman ja pienemmän Çamlıcan huipulla asti. Viimeisten tutkimustenkin mukaan jo 20 minuutin kävely metsässä vähentää stressiä merkittävästi. Tottahan sen on jo itsekin todennut aiemmin koto-Suomessa koirien kanssa metsälenkeillä, mutta onhan se hyvä todeta aivan oikeilla tutkimuksillakin ;).

Täällä miljoonakaupungissa metsä ei ole aivan nurkan takana, onneksi kuitenkin siedettävän kävelymatkan päässä. Matkan varrellakin riitti kuvattavaa. Kilometrejä lähinnä ylämäkeen jalkaisin kertyi päivän aikana jotakuinkin kahdeksan. 

Büyük Çamlıcalle, Iso kukkula, paikalliset kokoontuvat viettämään vapaa-aikaa. Sinne tullaan ystävien, perheen, vieraiden ja oman rakkaan kanssa juomaan teetä, seurustelemaan ja kuvaamaan upeita näkymiä. 

Näkymä on upea! Silmänkantamattomiin aukeaa miljoonakaupungin profiili, Bosborin salmi ja Marmaranmeri. Kuvissa tervehtii myös Istanbulin saastesumupilvi.

Kovin pitkään emme kuıtenkaan Büyük Çamlıcalla ihmisten paljouden keskellä viihtyneet. Päätimme lähteä lempikukkulallemme, sille pienemmälle, Kücük Çamlıcalle.

Kukkulan kaunis puisto istutuksineen ja vesialtaineen lumoaa, ja sielu saa levätä. Liikenteen melu jää kauas taakse ja ihmisetkin ovat hävinneet jonnekin. Taaperamme rauhassa ylöspäin.

Matkan varrella tapaa vesialtaalla vilvoittelevia papukaijoja ja jonkinsortin ankkoja. Vai olisiko tarkempaa määritellä pikkulintuja ja isompia lintuja.

Kukkula on niin kaunis ja rauhallinen. Kävellessään koko ajan miettii, kuinka kaunista onkaan keväällä, kun puihin puhkeaa lehdet ja tulppaanit ja muut kukat nousevat maasta. 

Huipulta löytyy myös ravintola, jossa olemme pariin otteeseen syöneet aamupalan tai listalta. Hinnat eivät päätä huimaa. Tällä kertaa tyydyimme vain ihastelemaan maisemia ja kuvailemaan. Tosin saastesumupilvi ei vain ottanut hälvetäkseen, joten uusia kuvia on tiedossa paremmalla kuvaussäällä.

Koti-Exenin torni horisontissa

Siellä ne jossain sumun keskellä ovat Marmaranmeri ja Prinssisaaret

Kotiin kiersimme Ümraniyen "yksisuuntaisten kauppakatujen" kautta. Ihmisvilinä ei ollut hävinnyt mihinkään, vaikka siltä pikkukukkulalla tuntui.