Lumivapaapäivät

Koto-Suomessa sitä on tottunut tavalliseen vuoden kiertoon. Siinä sulassa sovussa vuorottelevat tietyssä järjestyksessä työ- ja vapaapäivät (ne opettajan pitkät kesälomatkin). Täällä Turkissa taas on virallisten, ennakolta tiedossa olevien lisäksi yllätysvapaapäiviä. Noin viisi kuukautta täällä työskenneltyäni minulla on tänään jo kuudes ja yksi puolikas yllätysvapaapäivä. Kansallisten koe- ja pidennetyn uuden vuoden vapaapäivien lisäksi olen saanut viettää viimeiset kolme ja sen yhden puolikkaan verran nyt lumivapaapäiviä.

Lumivapaapäivät ansaitaan tietysti lumisateella. Silloin miljoonakaupungin liikenne menee sekaisin, ruuhkautuu entistä pahemmin, ja vaikka omassa autossa (jota emme kuitenkaan täällä omista) olisikin talvirenkaat, naapuriautossa sellaisia ei välttämättä ole. Päätös lumivapaapäivistä annetaan ylemmältä taholta. Koulun tehtäväksi jää informoida koteja ja henkilökuntaa:" The governor`s office has announced that all schools are closed tomorrow due to expected heavy snow." Suomalaista hiljaa hymyilyttää käsite "heavy snow", mutta tilanteen ymmärtää tämän liikenteen keskellä.

Ensimmäinen lumivapaapäivä oli villasukkapäivä laiskotellen ja syöden. Vaikka kaikki Istanbulin koulut olivatkin kiinni, ei ilmoitus koskenut kielikoulua, johon talon isännän aamulla täytyi lähteä. Koko päivän talon lukiolainen ja opettaja odottelivat luvattua lumisadetta, joka alkoi iltapäivällä...vapaapäivät siis jatkuvat!

Toisena lumivapaapäivän aamuna edellisen päivän ylensyönnin ja laiskottelun myötä alakerran kuntosali suorataan vaati kääntymään puoleensa. Ajatus painoista ja juoksumatosta ei houkutellut minua yhtään. Luminen, aurinkoinen pakkaskeli vei voiton. Lämpöiset vaatteet niskaan, kamera kaulaan ja menoksi. Päätin kävellä koulun kukkulalle runsaan kolmen kilometrin päähän.
http://www.lonelyplanet.com/turkey/istanbul/sights/other/buyuk-amlica

Sää oli ihana kuin Suomen maaliskuussa, kun keväiset auringonsäteet jo lämmittävät, lumi asfaltilla sulaa ja pakkasta on hieman nollan alapuolella. Aivan korkeimmalle huipulle en ehtinyt, sillä Istanbulin alati vaihtuva sää yllätti jälleen. Lumisade alkoi hiljalleen ja niin kauniina, muuttuen pian kylmäksi tuuleksi, pilvien peittäessä lämmittävät auringosäteet ja lumisateen yltyessä. Lähdin paluumatkalle.

Illalla saimme ihanan ystävänperheen yllätyskahville! Lapset odottivat illan uutisia uudesta vapaapäivästä. Ensimmäinen uutinen oli ilmoitus koulupäivästä, mutta myöhään illalla sekin vaihtui uudeksi lumivapaapäiväksi. Tänään on siis tiedossa laiskottelua hamamissa työkavereiden kanssa ja illalla saamme ihania vieraita Suomesta! Niin...ja isäntä lähti tänäkin aamuna kiltisti omaan kielikouluunsa.