kukkona tunkiolla

Oi mikä ihana viikonloppu! Päivät Istanbulissa vähenee ja sitä löytää itsensä juoksemasta töiden jälkeen ja vapaa-aikana kokemassa Istanbulin ihmeellisyyksiä ennen lähtöä. Väsy on, kokoaikainen liikkeellä olo ei ole lepoa, mutta levätään sitten Suomessa.

Istanbul yllätti jälleen lauantaina. Täältä metropolista löytyy kuin löytyykin paikka, jossa ei liikenteen melu häiritse ja ihmisiä on vain sen verran, että voisi kuvitella olevansa kotikonnuilla Suomessa, kissat ottavat rennosti ja matkan varrella törmää kukkoon ja sen kanalaumaan.

Kissat löytävät paikkansa.

Aamulla lähdimme lautalla Euroopan puolelle Kabatasiin, jossa nousimme uuteen lauttaan päämääränämme ensimmäinen ja neljänneksi suurin Prinssisaari, Kınalıada, joka tarkoittaa "Henna saarta". Nimi perustuu saaren punaiseen maaperään.

Maisemat olivat aivan mielettömän huikeat. Missään ei kuulunut liikenteen melua, sillä jokaisella prinssisaarella on autot kielletty. Joitakin sähkömopoja tuli vastaan. Tällä pikkuisimmalla saarella ei ollut hevosia, mutta muilla saarilla voi hypätä hevoskärryn kyytiin. Emme myöskään vuokranneet pyöriä, vaan lähdimme kapuamaan saaren huipulle apostolin kyydillä.

Luostarikatu

Löydätkö kellotapulin ristin?

Luostarin portilla koputtelemassa.

luostarin sisäpihaa

Tämä kissa päätti ikuistaa itsensä sementtiin.

Huipulta löysimme Kristuksen luostarin. Prinssisaarille karkoitettiin valtansa menettäneet tai uhkaksi koetut hallitsijasukujen jäsenet Bysantin aikana. Yksi kuuluisimmista on Leo V, joka on haudattu luostariin 800-luvulla, sekä Romanos IV Diogenes, joka karkoitettiin Manzikertin hävityn taistelun jälkeen viettämään lopun elämäänsä luostarissa. Toisaalta mikäs näin komealla saarella on viettää "eläkepäiviään.."

armenialaisten kirkko

ortodoksien kirkko

Useamman tunnin jälkeen laskeuduimme alas rantaa kohti. Ravintolassa saimme herkullisia mezeitä, turkkilaisia alkupaloja. 

Paluulauttaa odotellessamme poikkesimme rannan vohvelikahvilaan. Matka jatkui pois rauhallisuuden tyyssijasta takaisin Istanbulin hälinään, Kadıköyhyn. Rantaan onnistuimme samaan aikaa auringonlaskun kanssa. Niin kaunista!!!!! Liikenteen melusta ja ihmisvilinästä huolimatta tarjoaa Istanbul parastaan väsyneelle matkamiehelle.

Sunnuntaina jatkoa sai upeiden näköalojen ravintolat. Tällä kertaa arpa lankesi "maman suojaan" Mama shelteriin, http://www.mamashelter.com/istanbul/restaurants/. Mielettömän upeat näköalat, erinomaiset alkupalat ja suussasulavat jälkiruuat kera mitä mainioimman seuran...siinä oli taputeltu kasaan rentouttavan ihana sunnuntai-iltapäivä. Kiitos ihaNAISET!

Huomenna matka jatkuu jälleen Suomi-vieraiden kanssa. Sitä ennen on tiedossa retkipäivä ekaluokkani seurassa.....