kukkona tunkiolla

Oi mikä ihana viikonloppu! Päivät Istanbulissa vähenee ja sitä löytää itsensä juoksemasta töiden jälkeen ja vapaa-aikana kokemassa Istanbulin ihmeellisyyksiä ennen lähtöä. Väsy on, kokoaikainen liikkeellä olo ei ole lepoa, mutta levätään sitten Suomessa.

Istanbul yllätti jälleen lauantaina. Täältä metropolista löytyy kuin löytyykin paikka, jossa ei liikenteen melu häiritse ja ihmisiä on vain sen verran, että voisi kuvitella olevansa kotikonnuilla Suomessa, kissat ottavat rennosti ja matkan varrella törmää kukkoon ja sen kanalaumaan.

Kissat löytävät paikkansa.

Aamulla lähdimme lautalla Euroopan puolelle Kabatasiin, jossa nousimme uuteen lauttaan päämääränämme ensimmäinen ja neljänneksi suurin Prinssisaari, Kınalıada, joka tarkoittaa "Henna saarta". Nimi perustuu saaren punaiseen maaperään.

Maisemat olivat aivan mielettömän huikeat. Missään ei kuulunut liikenteen melua, sillä jokaisella prinssisaarella on autot kielletty. Joitakin sähkömopoja tuli vastaan. Tällä pikkuisimmalla saarella ei ollut hevosia, mutta muilla saarilla voi hypätä hevoskärryn kyytiin. Emme myöskään vuokranneet pyöriä, vaan lähdimme kapuamaan saaren huipulle apostolin kyydillä.

Luostarikatu

Löydätkö kellotapulin ristin?

Luostarin portilla koputtelemassa.

luostarin sisäpihaa

Tämä kissa päätti ikuistaa itsensä sementtiin.

Huipulta löysimme Kristuksen luostarin. Prinssisaarille karkoitettiin valtansa menettäneet tai uhkaksi koetut hallitsijasukujen jäsenet Bysantin aikana. Yksi kuuluisimmista on Leo V, joka on haudattu luostariin 800-luvulla, sekä Romanos IV Diogenes, joka karkoitettiin Manzikertin hävityn taistelun jälkeen viettämään lopun elämäänsä luostarissa. Toisaalta mikäs näin komealla saarella on viettää "eläkepäiviään.."

armenialaisten kirkko

ortodoksien kirkko

Useamman tunnin jälkeen laskeuduimme alas rantaa kohti. Ravintolassa saimme herkullisia mezeitä, turkkilaisia alkupaloja. 

Paluulauttaa odotellessamme poikkesimme rannan vohvelikahvilaan. Matka jatkui pois rauhallisuuden tyyssijasta takaisin Istanbulin hälinään, Kadıköyhyn. Rantaan onnistuimme samaan aikaa auringonlaskun kanssa. Niin kaunista!!!!! Liikenteen melusta ja ihmisvilinästä huolimatta tarjoaa Istanbul parastaan väsyneelle matkamiehelle.

Sunnuntaina jatkoa sai upeiden näköalojen ravintolat. Tällä kertaa arpa lankesi "maman suojaan" Mama shelteriin, http://www.mamashelter.com/istanbul/restaurants/. Mielettömän upeat näköalat, erinomaiset alkupalat ja suussasulavat jälkiruuat kera mitä mainioimman seuran...siinä oli taputeltu kasaan rentouttavan ihana sunnuntai-iltapäivä. Kiitos ihaNAISET!

Huomenna matka jatkuu jälleen Suomi-vieraiden kanssa. Sitä ennen on tiedossa retkipäivä ekaluokkani seurassa.....

Matkan varrelta

Yön väistyttyä ja pyhäaamun valjettua askeleemme suuntasivat jälleen kohti kotikirkkoamme, Euroopan puolelle. Määrä oli tänään päästä ajoissa kotiin, heti messun jälkeen uuden työviikon alkaessa taas huomenna, mutta matkan varrelle "tuli pari muuttujaa".

Mitä ihmettä! -- Yhdessä yössä työmatkani varrella olevat kymmenet puut olivat lyhentyneet melkoisesti

Mihrimah Sultan -moskeija (1548), Uskudar

Naisten oma ovi

Taksimin aukio

...tuosta alas ja vasemmalle ja heti oikealle ja jyrkästi alas...

...perillä...

Kevät antaa itsestään merkkejä. Malttamattomana odotan puiden ja kukkien väriloistoa. Viikonlopun aikana ilma jälleen viileni, mutta sitkeästi tulppaanit, kirsikkapuun kukat ja monet muut (joita en osaa nimetä) ilmoittelevat itsestään. Tiedossa siis on, satavarmasti, tulevien viikkojen ja kuukausien edetessä kuvia kaikenmaailman kasveista..... nimimerkillä "keväthullu".

Messun jälkeen lähdimme kohti lauttarantaa, tällä kertaa meille ennestään tuntemattomia polkuja pitkin. Sieltä sitten löytyikin oikein ihania ja ihkauusia Istanbulin tuttavuuksia. Yksi suloisimmista oli Dogo-kenkä/laukkuliike. www.dogostore.com. Pikkuinen butiikki ilahdutti uniikilla valikoimallaan. Tottahan toki kengän kuosiin voi tallentaan sadun, ajatelman tai suloisen muffinin. "Häkellyttävää", voisin näin suutarin lapsenlapsena tuumailla.

Tämä kadun pätkä ei vielä ollut sunnuntaipäivään herännyt. Kuitenkin se ihastutti omaperäisyydellän ja kutsunee meidät myöhemmin syömään.

Sacher-kakku on hyvää Istanbulissakin.

What does the fox say?

Käyntimme jatkui kohti Kabatasin lauttasatamaa. Matkan varrella Istanbulin modernin taiteen museo houkutteli meidät näyttelyynsä. Saimme iloisesti yllättyä lippukassalla: naistenpäivän kunniaksi naiset pääsevät ilmaiseksi sisään ja museokortilla ensimmäinen käynti on myös ilmainen. Tuli kieltämättä hieman epätodellinen olo kävellä sisään Istanbulin metropolin Modernin taiteen museoon maksamatta pennin hyrrää. Kiitos ja kumarrus!

Mahtaakohan tämä iskeä meihin ollenkaan? No, ei siihen saa vastausta, jollei käy sisään. Sittenpähän olemme  viisaampia, onko nykytaide meitä varten.

Alku vaikutti lupaavalta. Mielenkiintoista tutkia, mitä erilaisia tekniikoita teoksissa oli käytetty, mitä teoksesta paljastuu ensikatseella ja sen jälkeen syvemmän tutkimisen jälkeen. Alla oleva maalaus ensin ihastutti kauniilla, keväisen vihreillä sävyillään. Lähempi tutkiminen olikin sitten jo karmaisevampi...

Museo oli ihan kiva. En kuitenkaan voi sanoa, että minusta tuli nykytaiteen ystävä. Hyvä oli käydä, nähdä ja muodostaa oma mielipide. Vaikuttavimmat näyttelyhuoneet olivat lehdissä uutiskuvina esiintyneet valokuvat eri vuosikymmeniltä ja lyhytelokuva naisesta, joka ottaa päätänsä verhoavia huiveja pois yhden kerrallaan mainiten jokaisen kohdalla nimen, jolle kyseinen huivi on kuulunut.

:) Oi Suomeni mun!

Kävellen tutustuu maisemiin parhaiten. Kylmästä tuulesta huolimatta pitää uskaltautua kurkkimaan ympärilleen huppunsa sisältä. Sitä voi vaikka yllättyä kovinkin iloisesti. Google kertoi minulle näiden portaiden värikkyyden syyn http://www.hurriyetdailynews.com/istanbuls-rainbow-stairs-painted-grey.aspx?pageID=238&nID=53528&NewsCatID=34.

Allaolevista kevään väripilkuista huolisin molemmat!

Tämä hauveli näkee aivan varmasti kauniita (satakuntalaisia) unia.

Kabatasista lautta vei meidät jälleen Aasian puolelle. Kotisiten vaaleanpunaisina kukkivat puut toivottivat meidät tervetulleiksi. Olipa mukava sunnuntai!