Mukavassa seurassa

Oho, kun on aika vierähtänyt nopeasti. Syy hiljaiseloon ilmestyi Suomesta tyttären ja kihlattunsa muodossa. Viikko mukavassa seurassa juoksi nopeasti, tassun pohjia kuluttaen, nähtävyyksiä koluten, putiikista toiseen ostellen sekä miljoonakaupungin maisemia ihaillen ja liikennettä manaillen. 

Täällä kissat löytävät tiensä ihan minne vain.

Ihanan lämpöiset ilmat hellivät meitä joka päivä. Tällaiseen suomalaiseen hipiään sopivat hyvin Istanbulin kesäkuun lämmöt. Kuukauden päästä on jo aivan liian lämmintä, mutta silloin saammekin jo nauttia Suomen kesästä. Jäätelökojut ovat lämmön myötä avanneet luukkunsa, mutta tötterön saaminen vaatiikin sitten jo pikkuisen kärsivällisyyttä. Itse ostotapahtuma on oma shownsa. Moneen kertaan jo kuvittelet saavasi tötterön näppeihisi, mutta huomaatkin, että hallussasi on pelkkää ei mitään/tyhjä vohveli/käsipaperi.

...sainpas...

Perusnähtävyydet kuuluivat jälleen päiväohjelmaan: Hagia Sofia, Sininen moskeija, Suuri Bazaari ja maanalaiset vesisäiliöt, jossa James Bondikin aikanaan souteli kanootilla. 

Ensin ostettiin yhdeksät Converset ja seuraavana päivänä vielä yhdet lisää......"kun halvalla sai".

Ensi viikko on viimeinen viikko, kun oppilaat ovat koulussa. Tällä viikolla oli aika jälleen lähettää yksi ekaluokkalainen valloittamaan maailmaa. Isän työn perässä joutuu muuttamaan uusiin kuvioihin, uuteen kulttuuriin ja uuteen kouluun. Iso askel pienelle seitsemän vuotiaalle. Ei tällaiseen hyvästien jättämiseen totu, aina se on yhtä haikeaa!

Yksi merkittävimmistä asioista itselleni tämän vuoden aikana ovat olleet omat suomioppilaani! Näin viimeisten viikkojen aikana välttämättä alkaa työstään ajatuksissaan täältä lähtemistä. Mielessä pyörii juttuja, joita tulen ikävöimään, joita en todellakaan tule ikävöimään ja mitä tästä vuodesta jää takataskuun tallennettavaksi.

Isoin ikävä tulee kaikkia ihmisiä, joiden kanssa täällä on viettänyt aikaa. Aivan kuten "vieraat tekevät juhlan", niin myös arjen juhlaa on se, että arkeaan saa viettää mukavien, läheisten ja itselleen tärkeiden ihmisten seurassa.

Huippuhetkiä täällä ovat olleet ne viikot, kun oma väki on saapunut Suomesta meidän Ibulin kotiin oleilemaan. Koska kuitenkin iso osa arjesta kuluu töissä, niin merkittävää on myös se, kenen kanssa töissä viettää aikaa. Olen iloinnut suuresti jokaisesta oppitunnista, jotka olen saanut omien suomioppilaiden kanssa töitä tehdä. Vaikka on oikeasti opiskeltukin, niin todella mukavaa on ollut, ettei ihan oikeilta töiltä homma ole tuntunut ollenkaan (ekaluokan open homma onkin sitten ollut just sitä iloineen ja hikipisaroineen).

Pata Ässän värit...kolmannen luokan suomitytön lahja opettajalle. Hyvä Ässät! Ihana K.... <3, kiitos!

keskiaikaa

Eurooppaa

Suomitunnit päätimme tänä lukuvuonna "retkeilemällä" Buyuk Camcilalle herkuttelemaan ja näköaloja ihailemaan. Onneksi lapset osasivat turkkia (ope ei), niin selvisimme kaikista osteluista.

Turkkilainen kahvi ei saanut pisteitä muilta kuin siihen jo lapsesta asti tottuneelta.

Vielä ennen lähtöä kukkulalta meidät piiritti joukko paikallisia nuoria naisia, joista jokainen erikseen halusi kuvan itsestään opettajan ja lasten kanssa. Turkkia taitavat oppilaat kertoivat, mistä on kyse ja kieltäytyivät kohteliaasti yhteiskuvista. Itseäni tilanne huvitti niin paljon, että kyllähän sitä nyt aina yhteiskuvia voi napsia.

Tämän viikon arki oli enemmän kuin loistavaa päättää ihanien ystävien seurassa ravintolan www.5kat.com kattoterassilla hulppeista maisemista ja hyvästä ruuasta sekä kauniista sisustuksesta nauttien.