Lasten juhlaa!

Tänään on Turkin kouluista vietetty vapaapäivää. Joka vuosi huhtikuun 23. päivänä vietetään kansainvälistä lasten juhlaa. Turkissa juhlaa on vietetty Ataturkin perintönä vuodesta 1920 ja kansainvälisestikin jo vuodesta 1979.

Vuosittain myös meidän koulussa on juhlittu lasten päivää. Tänä vuonna juhlallisuudet olivat jo toissapäivänä. Ennen sitä on tanssiaskeleita hiottu ja lauluja harjoiteltu useampi viikko koulussa. Vihdosta viimein sitten kaikki huipentuu näyttävään tilaisuuteen kulttuuritalolla, johon vanhemmat ja moni isovanhempikin saapuu ihastelemaan esiintyvää jälkikasvuansa.

Mikään helppo lepopäivä lasten juhla ei lapsille ole (eikä opettajallekaan). Aamulla ensimmäinen tunti oli normikamaa, mutta sitten alkoi illan näytökseen valmistautuminen. Koulun pihassa odottelivat service bussit pitkässä rivissä viedäkseen meidät kulttuuritalolle harjoituksiin. Ensin hieman seikkailimme eksyksissä. Mutta ei hätää, koska Istanbulin ruuhkissa voi koulubussikin tehdä U-käännöksen missä vain keskellä kaikkea liikennettä, ja pian löysimme perille. Jonossa kuin "köyhän talon porsaat" astelimme bussista sisään kulttuuritaloon.

Puolen tunnin pikkuisen kaaoksen jälkeen kaikki oppilaat olivat löytäneet istumapaikkansa, ja harjoitukset pääsivät vauhtiin. Katsottiin lavalle tulot ja lavalta menot, paikat lavalla, säätöä, hienosäätöä, mikrofonien säätöä, valojen säätöä, oppilaiden säätöä.....

Tanssiesitysharjoitusten ja suomilaulujen puoliesityksen jälkeen täytyi harjoitukset katkaista ja lähettää oppilaat takaisin koululle ruokailemaan. Taas ahdoimme itsemme serviceen. Koululla ruoka odottaa 12 aikaan.

Ruoan jälkeen oli onneksi tauko, kunnes taas kello yhdeltä starttasimme kohti juhlapaikkaa. Enää ei tarvinnut säätää istumapaikkoja, ja harjoitukset saivat jatkua. Ihan heti emme päässeet kuitenkaan aloittamaan, tällä kertaa parikymmentä minuuttia viriteltiin vuorostaan äänentoistoa. Lopulta harjoitus onnistui. Siinäpä se harkkakerta...ja jälleen takaisin koululle. Onneksi aurinko hellitteli meitä ja saimme laittaa meidän 6/7 -vuotiaat ykköset ulos juoksemaan ja purkamaan energiaa koko päivän istumisen ja muiden harjoitusesitysten seuraamisen jälkeen.

Iltapäiväruokailun jälkeen tanssijat puettiin kansallisasuihin. Tämän jälkeen olikin sitten jälleen aika hypätä bussiin. Nyt meitä vastassa oli isot bussit. Lähtö viivästyi lähes puoli tuntia, mikä on aivan normi-Turkkia, eikä asiaa yhtään edesauttanut kello viiden ruuhkat.

Kulttuuritalolla edessä oli asujen tarkastukset. Pukuhuoneesta kömmimme hyvissä ajoissa seurailemaan vanhempien paikalle saapumista. Monella oli murhe, löytääkö oma isä ja äiti perille. Riemu oli valtava jokaisella nähdessään vanhempiensa saapuvan juhlaan.

Vihdoinkin juhla sai alkaa kello 19. Toinen toistaan hienompi tanssiesitys upeine pukuineen valtasi lavan. Penkeissä vuoroaan odottelevat esiintyjät tanssivat mukana. Suomalaisten, espanjalaisen ja turkkilaisen laulun soidessa lavalta, yhtyi yleisö laulamaan mukana.

Itse olin erittäin ylpeä omista 6/7 -vuotiaista ekaluokkalaisista, vahvistettuna suomalaistytöillä, jotka upeasti lauloivat "vaikealla" suomen kielellä "Matkustan ympäri maailmaa" sekä "Lintu lensi oksalle". Suomalaisen opekaverin kanssa pohdimme, miten nämä lapset suorastaan rentoutuvat esiintyessään lavalla.

Runsaan tunnin juhlallisuuksien jälkeen moni pikkuisistani tuli sanomaan: "Minulla on nälkä". Päivä oli pitkä ja hektinen, eipä ihme, että tulee nälkä. Upeasti lapset jaksoivat, yllätyin positiivisesti! Seuraavana päivänä samat väsyneet lapset tulivat kouluun. Vauhti oli selvästi hitaampi ja äänen taso matalampi.

Tänään sitten olemme viettäneet aivan virallista lasten juhlaa. Päivä on mennyt ihan lököttelyksi. Mikähän kirjoittamaton sääntö se on, että opettajat sairastaa aina lomilla. Kuume nousi aamulla ja paheni iltaa myöden. Pakko oli siis lähteä lääkäriin. Täällä työntekijältä vaaditaan aina lääkärintodistus sairauspoissaoloihin. Yleensä lääkäri kirjoittaa sairasloman pituudeksi kaksi päivää. Jos sairastelu jatkuu, täytyy hakea uusi lääkärintodistus.

Lääkärissä sain hyvää palvelua englanniksi. Perustutkimus tehtiin ja kuumettakin oli. Lääkäri lupasi kirjoittaa sairaslomapaperin työnantajaa varten, mutta vielä pitää selvittää, onko kyseessä virus vai bakteeri. Minut vietiin ensiapuosaston petiin, otettiin verikoe ja laitettiin TIPPA (justjoo). Siinä makoillessa hieman pani hymyilyttämään, kun olisin vain tarvinnut sen paperin työnantajaa varten ja nyt makasin sairaalassa käsitaipeessa tippa. Runsaan tunnin makoilun ja pääsäryn parantaneen tipan jälkeen flunssan syyksi paljastui virus. Sairasloma myönnetty huomiseksi. Johan oli reissu ;) .