Lunta tulvillaan on...Istanbul

Sunnuntai-iltana kone laskeutui jälleen Istanbulin lentokentälle. +10 astetta tuntui lämpöiseltä Suomen -15 asteen jälkeen. Maanantaina pärjäsi hyvin töissä pikkuiset kävelykengät jalassa.

Mutta maanantai-iltana se sitten tapahtui. Suomen tunnilla tytöt olivat jo iloinneet "ehkähuomisestalumisateesta -niin äiti kotona oli sanonut". Ja niinhän oli äiti ollut oikeassa! Illalla katselimme isoista ikkunoistamme, kuinka suuret lumihiutaleet tanssivat tuulessa parvekkeemme ulkopuolella. Näky oli yhtä kaunis kuin Suomessa.

Tänä aamuna piti vetäistä talvisaappaat jalkaan ja villaisen talvitakkini huppu päähän (pipo on vielä ostamatta). Oli oikein kotoista aamulla kävellä lumisateessa bussipysäkille. Autot ajelivat vielä melko huolettomasti tavallista vauhtiansa, sillä lumi ei jäänyt lämpöiseen maahan.

Oi sitä lasten riemua aamulla kouluun saapuessani: "Ms. Kirsi, it´s snowing!" Yksi tyttö tervehti heittämällä opea lumipallolla...sisällä! Katsellessani ulos luokan ikkunasta välitunnilla, ymmärsin, ettei lumipallojen heittely olekaan täällä kielletty. Riemu oli rajaton ensimmäisellä välipalatauolla. Lounastauon pettymys olikin sitten pohjaton, kun ylemmältä taholta tuli kielto, ettei ekaluokkalaiset voi mennä ulos liukastumisvaaran takia. Itse tosin epäilen, että osasyynä oli pelko kiukkuisista vanhemmista, kun kotiin olisi iltapäivällä saapunut läpimärkiä pienokaisia. Nämä turkkilaiset eivät oikein osaa pukeutua talvisäähän, suurella osalla on tennarit tai suloiset kävelykengät jalassa, toppatakki päällä, muttei ulkohousuja, tytöillä mekot ja sukkahousut ja hanskoja kädessä on tuskin kellään.

Lumisateen vuoksi viimeisellä tunnilla rehtori ilmoitti koulupäivän loppuvan 20 minuuttia aiemmin, koska koulubusseilla kestää matka kauemmin. Lasten lähdettyä hän tuli vielä kertomaan ilouutisen huomisen työpäivän muuttumisesta puolipäiväiseksi ja torstain uuden vuoden päivän jälkeen tuli kaikille yleinen, ylimääräinen vapaapäivä perjantaiksi.

Kotimatkalla lumen runsaus sai liikenteen ruuhkautumaan entistä pahemmin. Moni autoilija körötteli alamäet mateluvauhtia, hätävilkut päällä, varmaankin kesärenkaat alla. Bussin jätettyäni, Exenin porttia kohti lumisateessa tarpoessani, seurailin komean Bemarin hirvittävää kaasuttelua liukkaan ylämäen juurella. Ei päässyt Bemari ylös, kuljettaja ei ymmärtänyt yrittää rauhallisesti tai ottaa vauhtia tasaiselta kohdalta mäen alta. Mielessä kävi, pitäisikö mennä neuvomaan......en sitten mennyt ;).