Joulu meni jo

No eihän se joulu oikeasti menny. Vanha sanontakin kuuluu "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Itse vain sen tiedostaa, että meidän kolmikon joulu taitaapi jäädä tähän. Huomenna on aika palata takaisin koto-Suomesta Istanbulin kotiin. Perinteisesti meillä riisutaan kuusi ja kerätään joulukoristeet pois vasta loppiaisena. Tänä vuonna joulu pakattiin laatikkoon jo tänään...muuten saattaisi neulasiton (onkohan tuo nyt edes oikea sana) kuusi ja muu jouluinen odotella meitä täällä vielä seuraavan kerran Suomeen tullessamme. Sitä paitsi loppiainen ei taida paljoakaan erota tavallisesta arkipäivästä Istanbulin ruuhkassa.

Meillä oli ihana loma! Tosin viikko on ihan liian lyhyt aika. Päätimme etukäteen, ettemme tuhlaa aikaa autossa istumiseen ja niin pysyimme pitkälti kotona, nauttien lasten läsnäolosta, puuhellan lämmöstä ja Niemenkylän lumisista metsistä koirien kanssa. Välillä joku ystävä tai sukulainen piipahti kylään. Näillä tankkauksilla jaksanee taas arjen touhutusta ja aina kaihertavaa ikäväänsä, kun lapset ovat kaukana. Tuomaanpäivänä kävimme lyhtykirkossa Pomarkun yli 200 vuotiaassa vanhassa kirkossa, Pomarkun vanha kirkko. Joulukirkkoon matkasimme tiiviisti tunnelmoiden Luvian kirkkoon.

Jos on tankattu henkisesti ja hengellisesti suomen kielellä, niin on tankattu kyllä muullakin tavalla. Joka aamu on vedetty keuhkot täyteen raikasta, siis todella niin ihanaa raikasta, suomalaista ilmaa. Miten suurenmoista on kävellä metsäteitä ristiin rastiin, haistella puhdasta ilmaa! Ketään ei yleensä tule vastaan, on hiljaista ja rauhallista. Suuri säveltäjämme Sibeliuskin jo aikoinaan otti palan metsää mukaansa, minne ikinä menikään. Hän kuljetti taskussaan tulitikkurasiaa, jonka oli täyttänyt sammalleella, nuuhkaisi sitä, kun kaipasi suomalaista metsää maailmalla ollessaan. Mitähän tullissa tuumaisivat meikäläisten sammaleen kuljetuksesta?

Verkkorannan kesäkoti eli Krikutilli

jään kestoa testaamassa...

Vallu ensimmäisenä...eikä se jää vielä kestänyt...

Tankkaus on jatkunut joulupöydän antimilla. Ensimmäisen kinkun loputtua paistoimme Tapaninpäivänä toisen. Sitä ei kokonaan saatu tuhottua, koirilla siis jouluiset ateriat jatkuvat kinkkuherkuilla vielä pidempään. Nyt sitten taas ollaankin vähäisemmällä sian syönnillä, Istanbulissa se on harvinaisempaa herkkua. Muun jouluruoan lisäksi olemme pitäneet erityistä huolta myös suklaan varastoon tankkaamisesta konvehtien ja valkosuklaamoussen muodossa. Matkalaukkuun pakkaamme ruisleipää, Juhla Mokkaa, Fazerin suklaata eri muodossa, metwurstia ja pekonia. Hullua touhua, mutta kokemuksesta jo tiedämme, että ne maistuvat erityisen hyviltä ulkomailla.

Viikko oli hyvä: ajatusten selkeyttämistä, tulevan suunnittelemista, suunnan tarkistamista. Isoja juttuja, onneksi ei omissa, vaan isommissa käsissä. Tästä on hyvä jatkaa!