Koulupäivä

Toukokuun kolmas viikko, 2014:  Bongasin ilmoituksen suomiopen sijaisuudesta Istanbulissa. Ensimmäinen ajatus: "Äkkiä lehti kiinni, nyt ei riehuta mihinkään suuntaan ja unohdetaan koko juttu.

Neljä päivää myöhemmin: Huomaan soittavani opepaikasta rekrytoijalle.

Kesäkuun puoliväli, 2014: Saan sähköpostissa viimeisimmän työsopimustarjouksen, jonka hyväksyn. Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään!!!!!! 

Neljä kuukautta uudessa työpaikassa on vierähtänyt samaan malliin nopeasti kuin aika kuluu Suomessakin, kunhan vain syksy pääsee käyntiin. Viikon joululoma häämöttää, on aika päivittää kuulumisia myös opetyön osalta, onhan se suuri osa kolmikon naisedustajan arkea. 

Alkuperäinen ajatus suomiopettajuudesta hieman matkan varrella muuttui. Puolet työajastani kuluu suomioppilaiden kanssa ja toinen puoli kansainvälisen puolen ensimmäisen luokan opettajana, josta kuvatkin ovat.

lapset ympäri maailman

Kesällä ennen lähtöä monenlaiset ajatukset kieppuivat päässä. Päällimmäisenä kummitteli, mitenkähän mahdan pärjätä eri kansallisuuksien sekamelskassa. Hyvä ystäväni rohkaisi muistuttamalla, että lapset ovat lapsia joka paikassa. Voi, miten useasti olenkaan tuohon ajatukseen tämän syksyn aikana palannut, todennut sen pitävän paikkansa. Kulttuurit voivat olla hyvinkin erilaisia, lasten taustat ja lähtökohdat siis kovinkin vaihtelevia, mutta kuitenkin kaikki lapset leikkivät, oppivat, itkevät, nauravat, ujostelevat, ovat kavereita, tappelevat, ovat joskus kovaäänisiä, nauttivat jutustelusta, värittämisestä, lauluista, muumeista, saduista, supermaneista ja prinsessoista, rakastavat aikuisen huomiota, pään pörröttämistä, kehuja, halaamista ja ennen kaikkea äitiä ja isää, jotka vilahtavat jutuissa sivumennen useasti. 

Antiikin Kreikka

muinainen Egypti

Paljon siis tuttuja juttuja. Mukaan mahtuu myös roima annos erilaisten kulttuurien rikkautta ja tapoja. Kuudentoista lapsen sekoitus kuusi vuotiaita ympäri maailman on mielenkiintoinen paketti. Ensimmäinen merkittävä huomio on kuitenkin se, että jokainen heistä on äärettömän kohtelias aikuiselle. Aamulla lapset tulevat tipotellen kouluun puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä, rientävät hymyillen luokkaan sisälle, katsovat ovelta jo silmiin ja ilmoittavat: "Good morning ms. Kirsi". Monen aamuun kuuluu myös halaaminen.

Oppilaat Kyprokselta ja Libyasta ovat kaikkein välittömämpiä oppilaita. Korean ja Kiinan pojat ovat enemmän hillittyjä ja äärettömän kohteliaita. Kaksi turkkilaista ovat luokan puheliaimmat ja touhukkaimmat. Amerikan mantereella kasvaneet ovat hekin hyvin sosiaalisia.

tarinoita

Espanjan tytön suloisuus, kohteliaisuus ja iloisuus höystettynä hyvällä käyttäytymisellä ja sukunimen yhtäläisyydellä fanittamaamme espanjalaiseen televisiosarjaan sulattaa open sydämen. Tyttö Iranista on uskaltautunut alun ujoudesta huolimatta jo viittaamaan ja jutusteleekin mennentullen, jonkinlainen Muumien Näkymätön lapsi -efekti. Venäjän touhukkaan pojan englannin kielen hallinta paranee päivä päivältä, joten kommunikaatio helpottuu, kun pohdimme, miksi se peppu ei jälleen siellä musiikin tunnilla pysynyt penkissä.

Kun paljon on lapsia yhdessä niin aina sattuu ja tapahtuu. Ihan joka hetki eivät säännöt pysy tunnillakaan mielessä. Joskus (lue: päivittäin) joudun selvittelemään sitä sun tätä. Ei toivottuja -tekemisiä selvittäessä Aasian suunnasta tulleet pojat laskevat katseensa aina maahan. Siinä oli aluksi suomalaisella opettajalla oppimista, kun on tottunut, että katsotaan reilusti silmiin. Innokkaimmin itsensä kuiville vesille ikävistä tilanteista yrittävät selittää turkkilaiset ja libyalaiset. Minäpä tavoilleni uskollisena selvitän tilanteet perinpohjaisesti, anteeksi pyydetään ja sovittaan ja jatketaan puhtaalta pöydältä.

yhteistyötaitoja

Ennen koulun alkua mietin myös, miten mahdan tulla toimeen vanhempien kanssa. Huoli oli turha. Kaikki vanhemmat ovat oikein mukavia, suurin osa erittäin kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, jota myös tahtovat tukea. Ainokainen asia, jossa olen tekemisiäni joutunut selittelemään aasialaisille vanhemmille on läksyjen vähyys. Heidän kulttuurissaan läksyjä tulee joka päivä paljon, viikonloppuisin ja lomilla tuplaten/triplaten ja moni ottaisi mielellään lapselleen vielä extratunteja lauantaisin. No, onpahan siinä ollut ihan mukavaa kertoa suomalaisten ekaluokkalaisten lyhyistä koulupäivistä, kohtuuden rajoissa olevista kotiläksyistä, viikonloppuläksyttömyydestä ja suomalaislasten loistavista PISA-saavutuksista.

lisämatikkaa

Aasialaisilta pojilta tämä sujuu leikiten

kymmenet ja ykköset

Angry birds -matematiikkaa

Välillä joutuu itseään muistuttamaan, miten pieniä nämä ekaluokkalaiset ovat. Paikallaan istuminen on luonnotonta, vaikkakin usein ihan välttämätöntä. Onneksi perinteisten lukuaineiden väleissä on liikuntaa, kuvataiteita, musiikkia ja musikaaliteatteria. Social studies-tunneilla päästään leikkimään, askartelemaan milloin mitäkin pyramideja tai tonttuja ja luomaan tarinoita vaikkapa kenkälaatikkoteatteria varten.

"Hei tonttu-ukot hyppikää!"

"Once upon a time..."

Näillä tunneilla ääntä ja toimintaa riittää. Kun kävelen raput alas ja kaarran oikealle, avaan toisen luokan oven ja astun sisään, huokaan ensimmäisenä: "Ah, mikä ihana rauha!" Suomiluokka on kuin kotisatama keskellä kielten ja kulttuurien sekamelskaa. Siellä sielu ja mieli lepää. Saa jutustella suomeksi positiivisten, iloisten, fiksujen pellavapäiden kanssa. Opiskelu ja opettaminen kulkevat "sitäniinitselletuttua" rataansa. Ilmapiiri on rennon leppoisa, paljon saa opettajakin nauraa, välillä juhlistetaan suomalaisia perinteitä ja jutellaan ihan syvällisiäkin. Ihan parasta! (Niin ja kyllä me opiskellaankin!) 

Viikon päästä alkaa joululoma. Tämä ope on jo väsähtänyt ja taivaallisen ihanaa on päästä Suomeen jouluksi, koko perhe on silloin kasassa!