Taas mennään!

Tel Aviv

Taitaa olla se hetki, että herätellään blogi jälleen henkiin maisemanvaihdoksen myötä. Tällä kertaa nokka näytti kohti Israelia ja Jerusalemia. 

Tiukkatahtisen tammikuun jälkeen lähdimme Porin lentokentältä, tuulesta ja lumipyrystä huolimatta, koneella kohti Tukholmaa. Ei se ikinä helpota, aina on yhtä vaikeaa sanoa heippa lähimmilleen, varsinkin vanhemman roolissa. Vaikka sen tietää ja tajuaa, että nuorisolla on omat kuvionsa ja hienosti selviävät, kuitenkin sydänalassa kaihertaa. No, kyllä sitä kuitenkin pystyi huomaamaan suurta tyytyväisyyttä muksujen olotilassa, mielessään jo taatusti ajatus ilmaisista lomareissuista Israeliin. 

Tukholman ja Riikan kautta saavuimme keskellä yötä helmikuun toisen päivän aamuna Tel Aviviin. Riikassa oli tarkat kuulustelut ja käsimatkatavaroiden tarkistukset. Tel Avivin päässä passin tarkastus sujui nopeasti, ja kaikki neljä matkalaukkua löytyi hihnalta. So far so good!

kotiparvekkeemme

Tel Avivin yössä löysimme Tamyn, jonka taksilla matkasimme alle tunnissa määränpäähämme Jerusalemiin. Aamutuimaan kello viiden aikaan soittelimme uuden kotimme portilla Shalhevetyah-keskuksen isännälle. Hän ja ihana Bella-koira saapuivat meitä vastaan, 

Kahden tunnin yöunien jälkeen meille oli katettu aamupala keskuksen keittiöön, jossa saimme tutustua työporukkaan suomeksi, englanniksi ja hebreaksi, hebreaksi tosin vain kauniisti hymyillen, ymmärtämättä (vielä) yhtään mitään.

Jossain vaiheessa alkutohinoissa kiiruhdimme kauppaan ennen sapatin alkua. Sapatti alkaa perjantaina kello 18. Kadut hiljenevät, ihmiset siirtyvät koteihinsa perheen yhteiselle aterialle, liikenne pysähtyy ja kaupat sulkevat ovensa. Me lähdimme kiertelemään kaupunkia. 

Ihana aurinko paistoi ja lämpötila kohosi pariinkymmeneen asteeseen. Upeaa kuljeskella katuja täynnä historiaa. Oman kotikatumme vanha nimi on St. Paul street (yritän jostain bongata kyltin), liekö Paavali joskus samaa katua astellut... 

Sapatin rauha ja hiljaisuus kaikkosi, kun pääsimme itäisen Jerusalemin puolelle. Siellä pääosin asuu arabeja, jotka eivät sapattia vietä. Touhu ja tohina oli kovin tuttua meille ja toi mieleen Istanbulin 'kalabalikin' (suom. väkijoukko). 

Reissun varrella poikkesimme myös useampaan kirkkoon. Pienen maistiaisen annan kuultavaksi Pyhän Annan (Marian äiti) kirkosta. Kirkon historian osuus siirtyy myöhemmäksi, mutta videolta kuulette, miten upea akustiikka kirkossa on. 

Täällä on jo ihana kevät. Hedelmät kypsyvät ja mantelipuu kukkii. Monet ihanat kahvilat ja herkut houkuttelevat luoksensa, joten onneksi kävellessä katuja ylös ja alas tulee mittariin helposti askeleita. Viikonlopun kiertelyiden jälkeen ovat lähikadut jo tuttuja ja löytyipä tie Beetlehemiinkin.

Tämä viikko menee arkisten asioiden hoitamisessa. Eilen saimme puhelimiin paikalliset Sim-kortit, tänään supernopeasti vuoden viisumit ja kaikenlaista mahdollista opastusta taloon, keskukseen, työhön yms. liittyen. Kattiloita, mattoja, verhoja ja muuta kotiin liittyvää pääsemme hakemaan Ikeasta ja loppuviikosta kuulemme tämän upean keskuksen historiikin.  Ensi viikolla alkaa kielikoulu, tai siis meille ensi viikolla, paikallisen viikon mukaan se on jo sitä seuraava viikko, koska uusi viikko alkaa sunnuntaista.

Eiköhän tämä tästä! Paljon olisi jo kerrottavaa, mutta lisää sitten myöhemmin.