Pää pyörällä edelleen!

Runsas viikko vierähtänyt ja en todellakaan voi sanoa olevani 'kuin kala vedessä'. Tällaiselle mukavuuksia rakastavalle, keski-ikäiselle opettajalle tekee kyllä hurjan hyvää astua välillä uusiin kuvioihin ihan vain huomatakseen...

miten on taas kaikesta ihan pihalla, ei ymmärrä kieltä, ei osaa julkista liikennettä, mihin viedään roskat, missä on oikea tie, ai kaupat oikeasti menee kiinni perjantaina kahdelta, pitääkö sitä tööttiä painaa liikenteessä, onkohan tää oikea hinta vai yrittääkö tuo myyjä huijata jne. jne.

Itsestä tuntuu kuin olisi pieni lapsi jälleen. Työkuviot, maa, kieli ja kulttuuri on uutta. Paljon on tuttua, mutta vielä enemmän tumtematonta ja järkyttävän paljon opittavaa. Sitä yrittää imeä itseensä kaiken mahdollisen kuin pesusieni, kierrellä kaupunkia, seuraa askeleen kaksi perässä koko ajan kysellen kysymyksiä kuin mikäkin kolmevuotias niiltä työkavereilta, jotka ovat jo olleet täällä useamman vuoden. Ihailtavan kärsivällisesti ovat jaksaneet meitä kuljettaa, opastaa, neuvoa, autokouluttaa ja vastailla kaikenmaailman kysymyksiin

Autokouluopetus suuntasi Tel Aviv-Jaffaan Markon toimiessa kuskina. Ensin nokka suuntasi Ikeaan, sillä koti tarvitsi täydennystä. Tällä kertaa ei tarvittu googlea kääntäjä avuksi ja ulos Ikeasta selvittiin ihan järkevässä ajassa, toisin kuin Istanbulin kotia kalustaessamme (http://tukevastituuliajolla.blogspot.fi/2014/12/kotona-on-ihmisen-hyva-olla.html).

Saimme vasta pienen maistiaisen Tel Avivista ja siinä kyljessä kököttävästä tuhansia vuosia vanhasta Jaffasta. Kuitenkin jo ensi näkemällä pystyy sanomaan sen olevan kovin erilainen kuin Jerusalem. Ja tuo IHANA meri! Mutta tästä kaikesta sitten, kun enemmän pääsemme paikkaan tutustumaan. 

Viikolla iski myös ensimmäinen flunssa (tottahan toki, kun tulee Pohjolan talvesta etelän +20 ja enemmän asteeseen). Flunssan jälkeen vierailulle saapui  myös miesflunssa ;). 

Torstaina nousimme itä-Jerusalemin puolella bussiin ja ajoimme Länsirannan Ramallahiin. Työkaverimme vei meidät tutustumaan yhteen kummikouluistamme, Toivon kouluun. Koulussa muslimit ja kristityt opiskelevat yhdessä. Saimme erityisen ystävällisen vastaanoton. Ensin tapasimme rehtorin ja saimme kuulla tuhdin paketin koulun arvoista ja tavoitteista. Tämän jälkeen saimme tutustua kouluun oppilassuurlähettiläiden opastuksella. Näistä yhteistyökouluista riittää asiaa aivan omaksi blogiaiheekseen myöhemmin. 

Perjantaina sapatin lähestyessä lähdimme hieman täydentämään jääkaappiamme. Leivät ja leivonnaiset löytyvät leipäkaupasta, vihannekset ja hedelmät sekä ensimmäiset mansikat torilta (TÄYNNÄ! ihmisiä), liha lihakaupasta ja juustoa venäläisestä kaupasta. 

Tänäkin sunnuntaina päätimme lähteä kirkkoon. Kuten viikko sitten niin nytkin suuntasimme Vanhaan kaupunkiin. Tällä kertaa osallistuimme Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon englanninkieliseen messuun. Messun jälkeen saimme tutustua ihmisiin eri puolilta maailmaa, joista osan kanssa tuttavuus jatkunee myös yhteistyökuvioissa myöhemmin.

Vanhan kaupungin sokkeloisilta kujilta lähdimme Öljymäelle, Jerusalemin itäpuolelle Kidronin laakson yli. Apostolien tekojen mukaan tältä vuorelta Jeesus astui ylös taivaaseen. Ennen huippua löysimme jyrkästi alas maan uumeniin johtavat kiviportaat. Olimme saapuneet Vanhan testamentin profeettojen haudoille. Usean kymmenen haudan lisäksi siellä perimätiedon mukaan ovat myös Sakarjan, Malakian ja Haggain haudat. Katakombi on jopa 2500 vuotta vanha.

juutalaisten hautausmaa

upeat näkymät vanhaan kaupunkiin 

Matkalla takaisin ohitimme kuningas Daavidin aikaisen kaupungin arkeologiset kaivaukset. Osa kaupungista ulottuu alueelle, jonka päällä sijaitsee palestiinalaiskylä. 

Kylän alapuolella kalliossa pystyy näkemään vanhojen hautojen suuaukkoja

Hieman myöhästyimme, toisella kertaa sitten.

Ylös ja alas koko päivä, joten lopulta tuli jo nälkä. BTW, ensimmäiset neljä hebrean aakkosta sujuu jo......