vapaapäivä

Kahden päivän ylimääräinen vapaa töistä oli enemmän kuin tervetullut! Turkin kansalliset kokeet 8.-luokkalaisille tyhjensi koko koulun, ja soi opettajille hengähdystauon hektisen arjen keskellä. Vapaapäivinä voi sitten puuhailla kaikkea sitä, mitä töiden jälkeen iltaisin ei jaksa.

Kolmikkomme nuorin jäsen tilasi suomalaista pullaa oman koulunsa jokaviikkoisen luokkapalaveriin, joka välillä toteutetaan "class breakfast" -muodossa. Vapaapäivän aamu alkoi kotoisan pullan tuoksuisesti, tällä kertaa ihan aidosti kardemummalla ja raesokerilla höystettynä. Täältä ei saa kardemummaa jauhettuna eikä sokeria rakeen muodossa. Onneksemme saimme niitä ummulta (trad. mummu) Suomesta hänen täällä kyläillessä.

Vapaapäivänä ehtii myös kierrellä lähiseutuja, poiketa kahville ja muuten vain bongailla Istanbulin liikenteen seassa lukuisia vapaana juoksevia koiria ja kevyesti astelivia kissoja. Tosin päivät elikoilla lähinnä kuluvat nukkuen, kunnes iltaisin ne heräävät kulkemaan.

Illalla meidät oli kutsuttu suomalaisten ystäviemme luokse kylään. Toiveikkaina, ystäväperheen isännän ohjeesta huolimatta, otimme taksin sijasta bussin Ümraniyesta Çekmeköyhyn. Sateen ja harmauden keskellä, jälleen kerran täpötäydessä ruuhkabussissa, Istanbulin loppumatonta liikennettä manaten, matkasimme määränpäähämme puolitoistatuntia (plääh!).  Perillä kuitenkin hymyn kasvoille toi kolme pellavapäätä, äiti ja isä, ihana vieraanvaraisuus ruokineen ja kahveineen.

Vapaapäivän päätteeksi jaksaa kolmikon ainoa naisosapuolikin osallistua miesväen jokakeskiviikkoseen salibandyyn. Peliporukka on kansainvälistä, turkkilaista, amerikkalaista, suomalaista nais- ja miespuolista, nuorempaa ja keski-ikäistä. Joku pelaa enemmän ja joku vähemmän tosissaan. Saldona nautinnollisesta peli-illasta oli hyvä mieli, mukana olleen pellavapään sanoilla höystettynä: "Sähän osuit palloon monta kertaa". Ehkäpä sitä uskaltautuu pelaileen ensi viikollakin kuopuksen rohkaisemana: "Sä äiti puolustit hyvin".