sanaton

En osaa pitää hienoja puheita, oikeastaan en puheita laisinkaan. Haluaisin aina sanoa enemmän ja syvällisemmin kuin yritin sanoiksi ääneen pukea. Kirjoittaminen on minulle helpompaa. Aina välillä kuitenkin elämässä on tilanteita, jolloin eivät omat sanat paperillakaan riitä, on niin sanomattoman kiitollinen, surullinen, onnellinen tai vaan muuten sanaton, että päässä soi jonkun toisen valmiit sanat.

<3 kiitos

Eilisen ja tämän päivän ajan olen ollut erityisen kiitollinen. Mieleni on ollut myös erityisen haikea. Fyysisesti olen kuin jyrän alle jäänyt väsynyt matkamies. Mutta sieluni soi ja sielussani soi Pekka Simojoen Juhlien juhlat.

väsähtänyt

Muistan sen
matkalle silloin lähdettiin
Arkaillen
tartuimme suuriin unelmiin
Siemenen
kylvimme pellon uumeniin
Nyt se ihme tapahtuu:
Siemenestä kasvaa puu!

Voiko olla mahtavampaa kuin lusikkaleivät juhannuksena Istanbulissa! Kiitos H&L&A!

---ja korvapuustit, lakut ja salmiakit...kiitos H-M!

...tai hapankorppu kabanossilla...kiitos H&H!

Mikä ihana rauha, hyvässä seurassa, puolalaiskylässä kävelyllä metsän siimiksessä!

ja hyppimässä

Eilisen
jokainen kätkee sydämeen
Huominen
tulee kai jos on tullakseen
Luottaen
astumme päivään jokaiseen
Kaikki aarteet kätketyt
ovat meidän juuri nyt!

Mitä pienet edellä....

...sitä isot perässä.

Siis onko parkkia vai eikö?

Sillä tänään meidän keskellämme taivas aukeaa
ja kuin aavistuksen nähdä voimme uutta maailmaa
Ja me kaikki saamme maistaa sitä juhlaa juhlien
jossa kerran jokainen
näkee kasvot Jeesuksen!

Selvittiin! <3

Kuunnelkaa
kitara soi, nyt juhlitaan!
Katsokaa
rampakin tanssii riemuissaan
Laulakaa
juhla ei pääty milloinkaan
Lailla vetten pauhinan
kiitos kaikuu Jumalan.

Vielä yhdessä...viimeinen koulupäivä

"Heippa!"

Sillä tänään meidän keskellämme taivas aukeaa
ja kuin aavistuksen nähdä voimme uutta maailmaa
Ja me kaikki saamme maistaa sitä juhlaa juhlien
jossa kerran jokainen
näkee kasvot Jeesuksen!

vapaapäivä

Kahden päivän ylimääräinen vapaa töistä oli enemmän kuin tervetullut! Turkin kansalliset kokeet 8.-luokkalaisille tyhjensi koko koulun, ja soi opettajille hengähdystauon hektisen arjen keskellä. Vapaapäivinä voi sitten puuhailla kaikkea sitä, mitä töiden jälkeen iltaisin ei jaksa.

Kolmikkomme nuorin jäsen tilasi suomalaista pullaa oman koulunsa jokaviikkoisen luokkapalaveriin, joka välillä toteutetaan "class breakfast" -muodossa. Vapaapäivän aamu alkoi kotoisan pullan tuoksuisesti, tällä kertaa ihan aidosti kardemummalla ja raesokerilla höystettynä. Täältä ei saa kardemummaa jauhettuna eikä sokeria rakeen muodossa. Onneksemme saimme niitä ummulta (trad. mummu) Suomesta hänen täällä kyläillessä.

Vapaapäivänä ehtii myös kierrellä lähiseutuja, poiketa kahville ja muuten vain bongailla Istanbulin liikenteen seassa lukuisia vapaana juoksevia koiria ja kevyesti astelivia kissoja. Tosin päivät elikoilla lähinnä kuluvat nukkuen, kunnes iltaisin ne heräävät kulkemaan.

Illalla meidät oli kutsuttu suomalaisten ystäviemme luokse kylään. Toiveikkaina, ystäväperheen isännän ohjeesta huolimatta, otimme taksin sijasta bussin Ümraniyesta Çekmeköyhyn. Sateen ja harmauden keskellä, jälleen kerran täpötäydessä ruuhkabussissa, Istanbulin loppumatonta liikennettä manaten, matkasimme määränpäähämme puolitoistatuntia (plääh!).  Perillä kuitenkin hymyn kasvoille toi kolme pellavapäätä, äiti ja isä, ihana vieraanvaraisuus ruokineen ja kahveineen.

Vapaapäivän päätteeksi jaksaa kolmikon ainoa naisosapuolikin osallistua miesväen jokakeskiviikkoseen salibandyyn. Peliporukka on kansainvälistä, turkkilaista, amerikkalaista, suomalaista nais- ja miespuolista, nuorempaa ja keski-ikäistä. Joku pelaa enemmän ja joku vähemmän tosissaan. Saldona nautinnollisesta peli-illasta oli hyvä mieli, mukana olleen pellavapään sanoilla höystettynä: "Sähän osuit palloon monta kertaa". Ehkäpä sitä uskaltautuu pelaileen ensi viikollakin kuopuksen rohkaisemana: "Sä äiti puolustit hyvin".