exploring the city and the fridge is full

Mistä tietää, että pikkuhiljaa alkaa kotiutua uusiin ympyröihin? No, sen vain jossain vaiheessa huomaa. Silmätpyöreenäsuuauki -fiilis vaihtuu tuttuuden tunteeseen ja täysinäiseen jääkaappiin. Kyllä! Jääkaappi kertoo, koska tavallinen arki alkaa. Alussa se on aina tyhjä, sisältäen vain juuri ja juuri sen verran tavaraa, että saa nälän pidettyä loitolla. Vähitellen lähiputiikit ja paikalliset tuotteet tulevat tutuiksi ja yrityksen sekä erehdyksen kautta oppii ostamaan oikeaa maitoa, jogurttia, juustoa, leikkelettä yms. Täällä rasvaisempi maitotuote on sininen ja vähärasvaisempi punaista.  Arkiarsenaali ketsupista kaurahiutaleihin (no, ei ne meillä jääkaapissa ole!) lämmittävät meitä läsnäolollaan keittiössä. 

Eilen vierailin kolmatta kertaa noin kaksikymmentä neliöisessä lähiputiikissamme, jota kutsumme Siwaksi. Myyjä (aina sama) ei osaa englantia ja minä en vielä edes numeroita hebreaksi. Hyvin olemme kuitenkin joka kerta saaneet asiat selvitettyä ja kauppalaskut hoidettua. Eilen saapuessani kassalle maksamaan, myyjä kipa päässään tervehti minua sanomalla: "Welcome to Jerusalem!" Oli varmaankin tajunnut minusta tulleen vakiasiakas.

Kipa on pieni päähinen, jota juutalaiset miehet käyttävät erityisesti rukoillessaan. Täällä Länsi-Jerusalemissa kipa on kuitenkin ihan yleisesti arjessa miesten päälaella. Tietyissä paikoissa, esimerkiksi Itkumuurilla, myös ei-juutalaisten toivotaan pitävän kipaa. Kipoja löytyy kaikissa väreissä ja kuvioissa. Tämä kipakauppa löytyi Jaffa-kadulta. 

Toinen yhtä tutuksi tullut näky on hummus. Hummusta löytyy kaikista ruokakaupoista pienimmästä suurimpaan. Suomessakin saa hummusta, kuitenkin parhaat hummukseni oon syönyt Rauman Lapin Ruonan kylässä ja täällä Israelissa. Hummus onkin jääkaappimme vakiotuote. Parasta hummus on oliiviöljyn ja hieman tulisten mausteiden kanssa leivän palalla lautaselta kauhoen.

Eilen saimme kevään YO-kirjoitusten lukulomalaisen seuraksemme, mukanaan tilaamamme suomalaisuudet...aaaah! Ja koska aina odotettavissa oleva tuttavuus, vatsapöpö, tälläkään kertaa ei meitä unohtanut, tilasimme sen karkottajaksi myös mustikkakeittoa. 

Iso ja merkittävä rooli kotoutumisessa on pelit ja vehkeet. Nyt pelittää JBL, tuttavallisesti Jay ja miniminivideotykki, jotka tuotettiin Suomesta lukulomalaisen laukuissa, sillä ne todellakin on halvempia siellä!!!! Jos haluat tulla hyvälle tuulelle. kuuntelepa https://www.youtube.com/watch?v=O8xGaE4S2gk

Kuopus aloitti lasten kyläilyt äidin ja iskän luokse. Jos koti voi tuntua joskus vielä enemmän kodilta, on se silloin, kun saa rakkaimpiansa luokseen <3. Tässä kaupungissa ja maassa eivät vierailtavat ja tutustuttavat kohteet lopu, hyvää ruokaa ja aurinkoisia päiviä riittää ja Sherut-taksi kuljettaa järkevään hintaan lentokentän portilta meidän kotiportille. FINE WITH ME!

valotaidetta Jaffa-kadulla

Pää pyörällä edelleen!

Runsas viikko vierähtänyt ja en todellakaan voi sanoa olevani 'kuin kala vedessä'. Tällaiselle mukavuuksia rakastavalle, keski-ikäiselle opettajalle tekee kyllä hurjan hyvää astua välillä uusiin kuvioihin ihan vain huomatakseen...

miten on taas kaikesta ihan pihalla, ei ymmärrä kieltä, ei osaa julkista liikennettä, mihin viedään roskat, missä on oikea tie, ai kaupat oikeasti menee kiinni perjantaina kahdelta, pitääkö sitä tööttiä painaa liikenteessä, onkohan tää oikea hinta vai yrittääkö tuo myyjä huijata jne. jne.

Itsestä tuntuu kuin olisi pieni lapsi jälleen. Työkuviot, maa, kieli ja kulttuuri on uutta. Paljon on tuttua, mutta vielä enemmän tumtematonta ja järkyttävän paljon opittavaa. Sitä yrittää imeä itseensä kaiken mahdollisen kuin pesusieni, kierrellä kaupunkia, seuraa askeleen kaksi perässä koko ajan kysellen kysymyksiä kuin mikäkin kolmevuotias niiltä työkavereilta, jotka ovat jo olleet täällä useamman vuoden. Ihailtavan kärsivällisesti ovat jaksaneet meitä kuljettaa, opastaa, neuvoa, autokouluttaa ja vastailla kaikenmaailman kysymyksiin

Autokouluopetus suuntasi Tel Aviv-Jaffaan Markon toimiessa kuskina. Ensin nokka suuntasi Ikeaan, sillä koti tarvitsi täydennystä. Tällä kertaa ei tarvittu googlea kääntäjä avuksi ja ulos Ikeasta selvittiin ihan järkevässä ajassa, toisin kuin Istanbulin kotia kalustaessamme (http://tukevastituuliajolla.blogspot.fi/2014/12/kotona-on-ihmisen-hyva-olla.html).

Saimme vasta pienen maistiaisen Tel Avivista ja siinä kyljessä kököttävästä tuhansia vuosia vanhasta Jaffasta. Kuitenkin jo ensi näkemällä pystyy sanomaan sen olevan kovin erilainen kuin Jerusalem. Ja tuo IHANA meri! Mutta tästä kaikesta sitten, kun enemmän pääsemme paikkaan tutustumaan. 

Viikolla iski myös ensimmäinen flunssa (tottahan toki, kun tulee Pohjolan talvesta etelän +20 ja enemmän asteeseen). Flunssan jälkeen vierailulle saapui  myös miesflunssa ;). 

Torstaina nousimme itä-Jerusalemin puolella bussiin ja ajoimme Länsirannan Ramallahiin. Työkaverimme vei meidät tutustumaan yhteen kummikouluistamme, Toivon kouluun. Koulussa muslimit ja kristityt opiskelevat yhdessä. Saimme erityisen ystävällisen vastaanoton. Ensin tapasimme rehtorin ja saimme kuulla tuhdin paketin koulun arvoista ja tavoitteista. Tämän jälkeen saimme tutustua kouluun oppilassuurlähettiläiden opastuksella. Näistä yhteistyökouluista riittää asiaa aivan omaksi blogiaiheekseen myöhemmin. 

Perjantaina sapatin lähestyessä lähdimme hieman täydentämään jääkaappiamme. Leivät ja leivonnaiset löytyvät leipäkaupasta, vihannekset ja hedelmät sekä ensimmäiset mansikat torilta (TÄYNNÄ! ihmisiä), liha lihakaupasta ja juustoa venäläisestä kaupasta. 

Tänäkin sunnuntaina päätimme lähteä kirkkoon. Kuten viikko sitten niin nytkin suuntasimme Vanhaan kaupunkiin. Tällä kertaa osallistuimme Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon englanninkieliseen messuun. Messun jälkeen saimme tutustua ihmisiin eri puolilta maailmaa, joista osan kanssa tuttavuus jatkunee myös yhteistyökuvioissa myöhemmin.

Vanhan kaupungin sokkeloisilta kujilta lähdimme Öljymäelle, Jerusalemin itäpuolelle Kidronin laakson yli. Apostolien tekojen mukaan tältä vuorelta Jeesus astui ylös taivaaseen. Ennen huippua löysimme jyrkästi alas maan uumeniin johtavat kiviportaat. Olimme saapuneet Vanhan testamentin profeettojen haudoille. Usean kymmenen haudan lisäksi siellä perimätiedon mukaan ovat myös Sakarjan, Malakian ja Haggain haudat. Katakombi on jopa 2500 vuotta vanha.

juutalaisten hautausmaa

upeat näkymät vanhaan kaupunkiin 

Matkalla takaisin ohitimme kuningas Daavidin aikaisen kaupungin arkeologiset kaivaukset. Osa kaupungista ulottuu alueelle, jonka päällä sijaitsee palestiinalaiskylä. 

Kylän alapuolella kalliossa pystyy näkemään vanhojen hautojen suuaukkoja

Hieman myöhästyimme, toisella kertaa sitten.

Ylös ja alas koko päivä, joten lopulta tuli jo nälkä. BTW, ensimmäiset neljä hebrean aakkosta sujuu jo......

Taas mennään!

Tel Aviv

Taitaa olla se hetki, että herätellään blogi jälleen henkiin maisemanvaihdoksen myötä. Tällä kertaa nokka näytti kohti Israelia ja Jerusalemia. 

Tiukkatahtisen tammikuun jälkeen lähdimme Porin lentokentältä, tuulesta ja lumipyrystä huolimatta, koneella kohti Tukholmaa. Ei se ikinä helpota, aina on yhtä vaikeaa sanoa heippa lähimmilleen, varsinkin vanhemman roolissa. Vaikka sen tietää ja tajuaa, että nuorisolla on omat kuvionsa ja hienosti selviävät, kuitenkin sydänalassa kaihertaa. No, kyllä sitä kuitenkin pystyi huomaamaan suurta tyytyväisyyttä muksujen olotilassa, mielessään jo taatusti ajatus ilmaisista lomareissuista Israeliin. 

Tukholman ja Riikan kautta saavuimme keskellä yötä helmikuun toisen päivän aamuna Tel Aviviin. Riikassa oli tarkat kuulustelut ja käsimatkatavaroiden tarkistukset. Tel Avivin päässä passin tarkastus sujui nopeasti, ja kaikki neljä matkalaukkua löytyi hihnalta. So far so good!

kotiparvekkeemme

Tel Avivin yössä löysimme Tamyn, jonka taksilla matkasimme alle tunnissa määränpäähämme Jerusalemiin. Aamutuimaan kello viiden aikaan soittelimme uuden kotimme portilla Shalhevetyah-keskuksen isännälle. Hän ja ihana Bella-koira saapuivat meitä vastaan, 

Kahden tunnin yöunien jälkeen meille oli katettu aamupala keskuksen keittiöön, jossa saimme tutustua työporukkaan suomeksi, englanniksi ja hebreaksi, hebreaksi tosin vain kauniisti hymyillen, ymmärtämättä (vielä) yhtään mitään.

Jossain vaiheessa alkutohinoissa kiiruhdimme kauppaan ennen sapatin alkua. Sapatti alkaa perjantaina kello 18. Kadut hiljenevät, ihmiset siirtyvät koteihinsa perheen yhteiselle aterialle, liikenne pysähtyy ja kaupat sulkevat ovensa. Me lähdimme kiertelemään kaupunkia. 

Ihana aurinko paistoi ja lämpötila kohosi pariinkymmeneen asteeseen. Upeaa kuljeskella katuja täynnä historiaa. Oman kotikatumme vanha nimi on St. Paul street (yritän jostain bongata kyltin), liekö Paavali joskus samaa katua astellut... 

Sapatin rauha ja hiljaisuus kaikkosi, kun pääsimme itäisen Jerusalemin puolelle. Siellä pääosin asuu arabeja, jotka eivät sapattia vietä. Touhu ja tohina oli kovin tuttua meille ja toi mieleen Istanbulin 'kalabalikin' (suom. väkijoukko). 

Reissun varrella poikkesimme myös useampaan kirkkoon. Pienen maistiaisen annan kuultavaksi Pyhän Annan (Marian äiti) kirkosta. Kirkon historian osuus siirtyy myöhemmäksi, mutta videolta kuulette, miten upea akustiikka kirkossa on. 

Täällä on jo ihana kevät. Hedelmät kypsyvät ja mantelipuu kukkii. Monet ihanat kahvilat ja herkut houkuttelevat luoksensa, joten onneksi kävellessä katuja ylös ja alas tulee mittariin helposti askeleita. Viikonlopun kiertelyiden jälkeen ovat lähikadut jo tuttuja ja löytyipä tie Beetlehemiinkin.

Tämä viikko menee arkisten asioiden hoitamisessa. Eilen saimme puhelimiin paikalliset Sim-kortit, tänään supernopeasti vuoden viisumit ja kaikenlaista mahdollista opastusta taloon, keskukseen, työhön yms. liittyen. Kattiloita, mattoja, verhoja ja muuta kotiin liittyvää pääsemme hakemaan Ikeasta ja loppuviikosta kuulemme tämän upean keskuksen historiikin.  Ensi viikolla alkaa kielikoulu, tai siis meille ensi viikolla, paikallisen viikon mukaan se on jo sitä seuraava viikko, koska uusi viikko alkaa sunnuntaista.

Eiköhän tämä tästä! Paljon olisi jo kerrottavaa, mutta lisää sitten myöhemmin.