Määliästä kajahtaa

Galilealaisessa vuorimaisemassa, Israelin pohjoisosassa, aivan lähellä Libanonin rajaa, sijaitsee Mi`ilyan kylä. Kylässa asuu noin 3000 henkeä, kaikki kristittyjä arabeja. Israelissa on enää vain kaksi täysin kristittyjen asuttamaa kyläyhteisöä. Saman suuntainen kehitys on ollut Länsirannalla, kristittyjen osuus alueen väestöstöstä on painumassa alle kahden prosentin. Gazassa kristittyjä on enää muutama sata. Kristinuskon syntysijoilla uhkaa museoituminen, kirkoista on tulossa pelkkiä nähtävyyksiä, joissa joskus on raikunut Hoosianna ja on julistettu koko maailman Vapahtajaa lukemattomilla kielillä.

Laajemminkin Raamatullisissa ja alkukirkon maisemissa, erityisesti Syyriassa ja Turkissa kristityt ovat katoamassa kuvasta. Länsimainen maailma, kristinuskon ja kreikkalais-roomalaisen yhteiskuntallien muovaama osa ihmiskuntaa uhkaa menettää lopullisesti osan vanhoista juuristaan. Ymmärtääkö nykyinen länsi tätä historiallista muutosta, vai kuvaako se samalla vain länsimaiden vieraantumista omasta kristillisestä arvopohjastaan? Erilaiset ihmisoikeustoimijat ja järjestöt ovat viime vuosina yrittäneet tuoda tietoisuuteen, kuinka juuri kristityt ovat eräs maailman vainotuimpia nykypäivän ihmiryhmiä, erityisesti Lähi-idässä. Meille länsimaalaisille, joille kristinusko on mielikuvissa synonyymi patriarkkaalisille valtarakenteille, kolonialismille, valkoiselle heteroseksuaaliselle ylivallalle, tms. nykymielikuvissa tuomittaville käsitteille, ajatus kristityistä syrjittyinä, vainoittuina ihmisinä on liian vaikea ja vieras. Sitä viestiä ei haluta kuulla tai ottaa tosissaan, ei vaikka jihadistiset järjestöt teloittasivat kameroiden edessä juuri kristittyjä tai pakolaisleireillä olisi kristittyjen lasten yliedustus silmiemme edessä.

Mi`ilyassa on muhinut pari vuosikymmentä ihan uudenlaista toivoa ja ajattelua. Kylän asukkaat nojaavat vahvasti kristilliseen identiteettiinsä. He ovat siitä ylpeitä ja tuovat sen myös aktiivisesti esille. Luottamus omaan osaamiseen ja mahdollisuuksiin on silmiin pistävää. Kylässä on oma teollisuusalue, jossa sijaitsee eräs alueen harvoista sianlihaa jalostavista yrityksistä. Moderni Kahvipaahtimo, Cafe Vero, toimittaa erinomaista kahvia Israelin ja Länsirannan hotelleja. Kirkon vieressä sijaitsevaan, jo Bysantin ajalta perityvän linnoituksen raunioihin on kylästä kotoisin oleva vanhempi arabirouva rakennuttanut upean "fine dining"- tason italialainen ravintolan, jossa käytetään raaka-aineina oman alueen tuotteita. Illallistimme siellä edellisellä reissulla ja meitä palveli kaksi mukavaa nuorta naista. Kysyimme ovatko he Mi`ilyasta kotoisin, jolloin tytöt vastasivat olevansa läheiseltä kibbutsilta. Hämmästys oli meillä todellinen, mutta samalla Mi`ilyan erityislaatuisuus vahvistui mielikuvissamme. Arabeilla on töissä juutalaisia, asiakkaina on juutalaisia, ihmiset ovat aivan normaalissa kanssakäymisessä keskenään. Mutta mikä on oikeasti Mi`lyan ainutlaatuisuuden ja menestyksen takana?

Notre Damen koulun rehtori, vaatimaton "Superhero" Eyad on eräs Mi`ilyan menestyksen tekijä. Eyad itse on kertonut, kuinka lähes kolmen kymmenen vuoden takainen tapahtuma muutti hänen omaa asennoitumistaan. Eyad oli opiskelemassa Pohjois-Amerikassa ja oli taas valitellut palestiinalaisena tai arabina kokemaansa hankaluutta Israelissa. Eräs vanhempi rouva oli katsont silmiin ja kysynyt: "Eyad, sinä valitat, mutta mitä olet ajatellut tehdä asian eteen? Mitä valittaminen hyödyttää, tee jotain!" Nämä sanat laittoivat Eyadin positiiviseen identiteettikriisiin ja hänestä muovautui dynaaminen koulun rehtori, joka nosti vaatimattoman, talousvaikeuksissa olevan oppilaitoksensa erääksi Israelin parhaista kouluista. Koulu voittaa kansallisia palkintoja erityisesti robotiikasta lähes joka vuosi ja koulun opiskelijat pääsevät opiskelemaan Israelin parhaisiin yliopistoihin. Alueen muslimi- ja juutalaiskoulujen rehtorit pitävät säännöllisesti yhteyttä Eyadiin ja näistä kouluista tehdään opintomatkoja Mi`ilyaan.

Israelin opetusministeriö on huomioinut Notre Damen koulun erityisyyden ja sen saavuttaman menestyksen. Opetusministeriö on myöntänyt koululle erityisrahoitusta ja lähetti myös työntekijänsä, uskonnollisen juutalaisen naisen seuraamaan koulun toimintaa. Tapasimme tämän iloisen rouvan vierailullamme Notre Damen koulussa. Hän kertoi, kuinka hänet otettiin vastaan kuin perheen jäsen tässä kristityssä arabikoulussa. Juttelumme lomassa Eyad tarjoili rouvalle kosher-kahvit ja he nauroivat sydämellisesti toistensa jutuille, arabimies ja juutalainen nainen..... Eyad oli vieraillut myös opetusministeriössä, jossa häneltä oli kysytty Israelin kristillisten koulujen tarpeista. Teoilla on vaikutusta.

Notre Damen koulun ja Ylöjärven lukion välillä on syntynyt kansainvälisyyshanke, jonka kätilöinä olemme saaneet olla mukana yhdessä Ylöjärven seurakunnan kanssa. Suomessa on vedetty äärimmilleen sensitiivisyys uskontojen ja koulujen suhteissa. Eyad saapui omalla luonteisella karismallaan rikkomaan näitä raja-aitoja. Hän tuli Suomeen nimenomaan kristittynä rehtorina, koska Eyadin toiminnassa ja identiteetissä nämä kuuluvat luontaisesti yhteen. Eyad kertoo tekevänsä työtä kylänsä parhaaksi kristittynä, tekevänsä työnsä Jumalalle ja kohtaavansa kaikki ihmiset kristityn vakaumuksen mukaan lähimmäisinä. Alueen eräs imaami kirjoitti lehdessä, että "meidän muslimien pitäisi ottaa mallia kristityistä, kuinka he kasvattavat lapsiaan toivoon, eivät vihaan". Reilulta kristilliseltä pohjalta voi todella murtaa raja-aitoja ja toimia sillanrakentajana niin Suomessa kuin lähes mahdottoman haastellisessa Lähi-idän ympäristössä. Siksi älkäämme unohtako alueen kristittyjä, rukoillaan heille Mestarimme rakkauden henkeä, joka tekee heistä todellisen toivon rakentajia.