Ylös Jerusalemiin

Lentokoneen pyörät iskeytyvät tumman asfaltin pintaan. Kone rullaa kohti Ben Gurionin terminaalia. Pilvenpiirtäjät hohtavat taustalla värivaloa öiseen maisemaan luoden suurkaupungin tunnelman, joka voisi olla mistä vain maailman kolkasta. Mutta nämä neliökilometrit ovat erilaiset. Tai riippuu siitä, mihin suuntaan olet lähdössä terminaalin edessä. Takseja ja sherutteja (pikkubusseja, jotka lähtevät liikkeelle auton täyttyessä) on lähdössä eri suuntiin Israelia. Osa lähtee Haifaan, osa Tel Avivin nukkumattoman suurkaupungin sykkeeseen. Mutta sitten ovat autot, jotka ovat valmiina starttaamaan Jerusalemiin. Asiakaskunnan perusteella ei ole kovin vaikea löytää oikeaa autoa.

Saavumme Jerusalemin sherutin luokse. Kuljettaja kysyy osoitteen ja poikkeuksellisesti hymyntapainen silmäkulmassa täsmentää vielä kadun numeron. Lähetysseuran keskus tai monien muistama suomalainen koulu on tuttu paikka kuljettajalle ja taidamme itsekin olla vakinaista asiakaskuntaa. Autossa istuu valmiina yksi matkustaja. Tervehdin lyhyesti tuuheapartaista, mustiin pukeutunutta ortodoksimunkkia. Arabiaksi tai kreikaksi olisin voinut saada aikaiseksi pidemmänkin keskustelun. mutta kielitaidollanikin on rajoituksensa. Istumme ihan takapenkkiin, koska päätämme jättää tilaa paikanvalinnalle tuleville kanssamatkustajille.
Seuraavaksi autoon saapuu heprean kieltä puhuva nuorehko nainen muodikkaissa reikäisissä farkuissaan. Naisen jälkeen autoon saapuu levälieristä hattua pitävä ortodoksijuutalainen mies, joka istuu omaan rauhaansa kuljettajan taakse. Muutaman minuutin päästä autoon saapuu arabiaa puhelimeen puhuva, huivipäinen musliminainen, joka istuu yksittäiseen penkkiin. Jälleen auton ovi avautuu ja sisään astuu latinalaista, eli katolista kirkkokuntaa edustava dominikaanimunkki kietoen vyönauhaa tiukemmin ympärilleen. Kovin pitkiä tervehdyksiä katolinen kaverimme ei sisarkirkon edustajan kanssa vaihda, vaikka varsinaista skismaa ei tule esille. Onneksi kuljettjan takana istuva haredimme ei jää ihan yksin lännen ja idän väliin puristuksiin, vaan sisään astuu pitkäpartainen juutalaisherra tummassa puvussa ja komeassa hatussa venäjää puhuen. Annan hänelle vierestäni tilaa, jotta naisten ja miesten etäisyys pysyisi säädyllisenä. Vaihdamme hepreankieliset tervehdykset. Vielä sisään astuu pariskunta, hämmentyneen näköisiä matkalijoita, jotka yrittävät selvittää englanniksi hotellinsa sijaintia kuljettajan kanssa. Sitten automme on täynnä ja valmis lähtemään.

Yleistä mielipidettä vastaan....

Kuka tulee kävellen, kuka bussilla, kuka kamelilla

Keskellä Ölymäen rinnettä on yksityinen omakotitaloalue, hämmentävää.

Kuljettaja ajaa israelilaiseen tapaan vauhdilla valtatien kaistoja hyödyntäen. Auto kiipeää merentasolta kohti juudean vuoristoa ja ylös Jerusalemiin. Erikoinen matkustajajoukkomme
 on täällä varsin tavallinen, se on ollut hyvin samanlainen menneinäkin vuosisatoina, jolloin erilaiset ihmiset ovat pyrkineet kohti Jerusalemia. Myyttinen ja mystinen nimi on vetänyt puoleensa ihmisiä monelaisista taustoista, monenlaisilla unelmilla, monenlaisilla odotuksilla lukemattomia sukupovia. Kenelle Jerusalem on merkinnyt ikiaikaista kaipauksen täyttymistä, pääsyä Tytär Siionin helmaan, joillekin Mestarin jalanjäljille saapumista, toisille Jerusalem on Al Quds ja jotkut odottavat näkevänsä arkeologisia ihmeitä, tieteellisiä todisteita uskonsa tai aatteensa tueksi. Osalle tulee jopa identiteettikriisi, mutta näitä Jerusalemin syndrooman saaneita hoidetaan ammattitaidolla Ein Keremin sairaalassa, josta matka kohti kotia jatkuu vanhoissa tutuissa merkeissä. Motiiveja on siis monenlaisia. On Jumalan suurta armoa, että saamme olla osa tätä ihmeellistä vaellusta, "ylös Jerusalemiin", tarkastella ihmisiä lähes ajattomassa ajassa. 

Ja vähän kuvia Tellusta...

Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen". 2. Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem; 3. sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen, 4. jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä. 5. Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet. 6. Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. 7. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi. 8. Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha. 9. Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi. (Psalmi 122, Raamattu 1933/38)