Countrya ja piikkilankaa

 Kuuma asfaltti väreillee autiomaata halkovan tien pinnalla. Kilometrit vaihtuvat auton mittaristossa ja mailit vaihtuvat ikiaikaisessa maisemassa. Mäennyppälän takaa ilmestyy taas jotain uutta nähtävää, wadin pohjalta heijastuu paahde, joka suun kuivumaan jopa ilmastoidussa autossa. Aurinko laskee Johnny Cashin kertoessa, kuinka ampui miehen Renossa.












Tiukka kaarros ja auton nokka suuntaa kohti Belvoirin linnoituksen luonnonpuistoa, joka hallitsee maisemaa yli Genesaretin järven pitkälle Jordaniaan saakka. Huipulla kuulemme, että juuri tänään linnoitusalue saa iltavalaistuksen ja paikka on auki myöhään yöhön saakka. Ilo vaihtuu hämmästykseen, kun alueen valvojapariskunta kutsuu viettämään kanssaan sapattiateriaa luonnonpuiston opastustaloon. Mitäs me, kolmen sukupolven ennakkoluulottomat Piittalan miehet muuta kuin otamme kutsun vastaan. Ihailemme aikamme ristiretkeläisten aavemaista linnoitusta ja liitymme portinvartijan sapattiaterialle lähistön kibbutsilta saapuneiden sukulaisten mukana. Elämä todella yllättää välillä.

On the road again
I just can't wait to get on the road again

Poriassa, Tiberiaksen lähellä vietetyn yön ja miehisen yksinkertaisen aamupalan jälkeen tie kutsuu jälleen. Johannes laittaa Johnny Cashin lisäksi Willie Nelsonin sanoittamaan tunnelmiamme:

On the road again
Goin' places that I've never been
Seein' things that I may never see again
And I can't wait to get on the road again

Laskeudumme alas Genesaretin rantatielle. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Autuuksien vuori, paikka, jossa kerronnan Mestari piti maailman kuuluisimman, lainatuimman ja ihailluimman puheen; Vuorisaarnan: ”Autuaita ovat…” Akustisesti loistavasti valittua puheenpitopaikkaa ihailtuamme ajamme mutkaisia teitä pitkin Kapernaumiin. Maisemat ovat täynnä historiaa, joka muutti maailman. Bono vakuuttaa meille sen merkityksestä, olemme kutsuttuja paikkaan jossa;

….Where the streets have no name

I want to feel sunlight on my face
I see that dust cloud disappear without a trace
I wanna take shelter from the poison rain
Where the streets have no name, oh oh

….. And when I go there, I go there with you
It's all I can do

Ihmismieli ei kaikkea näkemäänsä voi ymmärtää, uskominenkin on välillä vaikeaa. Autossa soi Elvis:

We can't go on together
With suspicious minds (suspicious minds)
And we can't build our dreams
On suspicious minds

Keltaiseksi kuivuneiden niittyjen keskellä on kiviröykkiöitä, joiden välissä on ruostuvia panssarivaunuja, miehistönkuljetusajoneuvoja tai hylättyjä taloja. Olemme saapuneet Golanille. Piikkilangat reunustavat tienpenkkoja ja siellä täällä vilahtelee keltapohjajaisia kylttejä, joissa on punaisella tärkeän tuntuista tekstiä. 

Emme jääneet niitä ihmettelemään, vaan jatkoimme matkaa, jos ei nyt maailman katolle, mutta ainakin Israelin korkeimmalle paikalle. Auton moottori alkaa pyytää armoa, ajaessamme druusien asuttaman Majdal Shamsin kaupungin halki. Countryn suuruudet vakuuttavat meitä jatkamaan matkaa Highwaymanin tapaan.

I fly a starship
Across the Universe divide
And when I reach the other side
I'll find a place to rest my spirit if I can
Perhaps I may become a highwayman again
Or I may simply be a single drop of rain
But I will remain

Kesälevolla olevat lumikissat ottavat meidät vastaan. Joku innostuu armeijamuistojen liikuttamana halailemaan ruotsalaisia bandwageneita. Lumi puuttui, mutta hiihtohissi vei meidät pilvien yläpuolelle, eilen lähdimme Kuolleenmeren pohjukasta, alle 500 metriä merenpinnan alapuolelta ja nyt olimme yli 2800:n metrin korkeudessa. Missä muualla maailmassa on mahdollista liikkua autolla lähes 3500 metrin korkeuseroissa vuorokauden sisällä? Huipulla katse tavoittaa Israelin laaksot, Libanonin jylhät vuoret ja melkein voi kuulla Damaskoksen liikenteen äänet, matkaa on vain alle 50 kilometriä.

Syyria näytti kaukaa niin mielenkiintoiselta, että päätimme lähteä tutustumaan siihen lähemmin. Auton moottori murahteli tyytyväisenä lasketellessamme alas vuoristotietä, mutta jarrupalojen kuluminen kuului sisälle asti. Vähitellen saavutimme tasaisemman maaston, olimme saapuneet Golanin ylänköalueelle. Kiviröykkäisten peltojen keskellä laiduntavien lehmien lisäksi näkyviin tulivat jälleen sodan rosoiset jäljet, luodinreikiä täynnä olevat autonromut, panssarivaunut, miinoista varoittavat keltaiset kyltit. Syyrian raja saapui kosketusetäisyydelle. Paremmilla silmälaseilla olisin voinut tarkistaa syyrialaisten sotilaiden hammashygienian. Assadin joukot olivat Venäjän tuella puhdistaneet pari viikkoa aikaisemmin viimeiset Isisin vastarintapesäkkeet Israelin rajan tuntumasta. Hassua, jos sodasta voi nyt tuollaista ilmaisua käyttää, oli että isisin sotilaita oli pyrkinyt viime hädässään vihaamansa Israelin puolelle turvaan. Syyrian puolelta rajaa ei silti tuijotelleet kovin ystävällismieliset uusvanhat isännät.

 

Pysähdyimme rajatukikohtaan, joka edelleen yöaikaan miehitetään Israelin armeijan toimesta. Päivällä siinä voi tutusta tukikohdan synkkään historiaan. Opastaulussa on kymmenien israelilaisten sotilaiden kuvat, jotka puolustivat kukkulaa saarrettuina sananmukaisesti viimeiseen mieheen. Panssarien, tykkien ja jeeppien raadot suuren, repaleisen Israelin lipun liehuessa tuulessa vahvistivat tarinan traagisuutta. Johannes valitsi soittolistaltaan kaikkien sotabiisien äidin, CCR sanoitti lähtömme kohti turvallista Porian majapaikkaa.

Yeah, yeah, some folks inherit star-spangled eyes
Ooh, they'll send you down to war, Lord
And when you ask them, "How much should we give?"
Ooh, they only answer, "More, more, more"

It ain't me, it ain't me
I ain't no military son, no
It ain't me, it ain't me
I ain't no fortunate one, no

Uusi aamu koitti Poriassa ja tutun miehisen aamupalan jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Jisreelin tasankoa. Auto hyrrää tasaisella maalla ohittaen Afulan kaupungin ja horisontissa alkaa häämöttää Megiddo. Ajamme yli Armageddonin tai Harmagedon kuumuudessa väreilevien peltoaukeiden.

Kirjoitettu sotahistoria alkaa täältä Megiddon edustalta ja sen kerrotaan myös kerran päättyvän samaan paikkaan. Vuonna 1457 eKr. Farao Tuthmos III kukisti kanaanilais-syyrialaisen liittoutuman Megiddon edustalle. Sen jälkeen taisteluja tiedetään käydyn alueella kymmeniä. Daavid valloitti kaupungin ja Salomon aikana Megiddo nousi kukoistukseen. Kaupunki vaipui uneen 300-l eKr. mutta uusi Megiddo syntyi 1900-luvulla juutalaisten siirtolaisten rakentaman vanhojen raunioiden taakse. Paikassa aikakaudet sekoittuvat ja historian horisontti hämärtyy. 

Tiedemiehet pohtivat maapallolla elämän loppuvan ilmastonmuutokseen tai viimeistään joskus sitten auringon sammumiseen. Isossa kirjassa Almighty toteaa tällaisille yksinkertaisille miehille selkeästi: Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Aikajanan jälkimmäiseen päähän liittyy tämä alue, Raamatun päättävästä Ilmestyskirjaa on tulkittu ja siitä on tehty taidetta sen kirjoittamisesta asti. Megiddo ilmestyy jyrinällä ja tulella ihmiskunnan historian loppulehdille.

¹⁴ They are demonic spirits that perform signs, and they go out to the kings of the whole world, to gather them for the battle on the great dayof God Almighty…… ¹⁶ Then they gathered the kings together to the place that in Hebrew is called Armageddon. ( Revaletion 16: 14-16)

Hehkuvan kuumassa ilmassa vilunväristykset puistattavat kolmea musketeeria palatessamme autolle. Soittolistalla aloittaa Johnny Cash:

Their brands were still on fire and their hooves were made of steel
Their horns were black and shiny and their hot breath he could feel
A bolt of fear went through him as they thundered through the sky
For he saw the riders coming hard and he heard their mournful cry

Yippie yi ooh
Yippie yi yay
Ghost riders in the sky

Paluu maanpinnalle ja nykyhetkeen vaatii vaihtamaan kappaletta ja soittolistalta löytyy Willy Nelsonin lämmittämään meitä Whiskey Riverillä.

Whiskey river, take my mind
Don't let her memory torture me
Whiskey river, don't run dry
You're all I got, take care of me

Matkanteko jämähtää pilvenpiirtäjien keskelle Tel Avivin ruuhkiin. Levottomasti kaistoja vaihtelevat autot eivät varsinaisesti vauhdita suman purkautumista.

 Jotta hermot säilyisivät ja matkanteko rullaisi mukavasti päätämme poiketa morjestamaan Elvistä. Tel Avivin ja Jerusalemin välillä sijaitsee omalaatuisen viehättävä huoltoasemakahvila, jonka omistajan fanituksen kohdetta ei tarvitse arvailla. Tilaamme american diner-tyyppiset hampurilaiset Elviksen vakuuttaessa

You ain't nothin' but a hound dog
Cryin' all the time
You ain't nothin' but a hound dog
Cryin' all the time
Well, you ain't never caught a rabbit and you ain't no friend of mine

Tiedä häntä, mutta omistaja oli meidän kaveri kyllä, tai kaikkien asiakkaiden. Elvismuki maksaa 18 sekeliä, mutta jos tilaat 15 sekelin hintaisen kahvin elvismukissa, saat mukin kaupan päällä. Tämä matemaattinen nerokkuus ilahdutti meitä suuresti ja mukit kainalossa jatkoimme matkaa kohti Jerusalemia ja kotia. Pitkä reissu, mutta tulipahan tehtyä.