arjen sankarit

Lähetysseuran keskus Jerusalemissa on upealla paikalla, lähellä tärkeitä nähtävyyksiä ja ostoskatujen hyörinää. Keskuksella on vierailijoiden helppo piipahtaa hetkeksi hiljaisuuden keskelle. Täällä on ollut erinomaiset puitteet toteuttaa erilaisia työmuotoja vuosien saatossa. Usein valokeilassa ovat Suomesta lähetetyt työntekijät, erilaiset vieraat, esiintyjät, leiriläiset, jne. Mutta keskuksen monipuolinen toiminta ei olisi ollut eikä tule olemaan mahdollista ilman näitä arjen sankareita. He hoitavat toimistoa, siivoavat, vartioivat, korjailevat, siis mahdollistavat varsinaisen sisällön tuottamisen hienolle keskuksellemme. Hyvät naiset ja herrat, valokeilassa Arjen sankarit.

Georgette on työntekijöistämme kokenein. Hän on varsinainen äitihahmo, kristitty arabi, joka on nähnyt vuosikymmeniä Shalhevetyah-keskuksen menoja ja tuloja, sananmukaisesti. Georgette on vastannut keskuksen tilinpidosta ja huolehtii siitä osittain edelleen, vaikka moni toiminta on siirtynyt jo internettiin. Georgette saapuu joka päivä Ramallahista ja äidillisin ottein hän ohjaa meitä suomalaisia paikallisen kulttuurien tapoihin ja avaa välillä menneiden töiden ja tapahtumien saloja. Työpäivistämme ei tulisi mitään ilman hänen keittämäänsä kahvia. Mikään ei virkistä niin, kuin oikein keitetty arabikahvi, eikä kukaan keitä sitä niin hyvin kuin arabiäiti Ramallahista.

”Meidän” Alex, handyman, jonka puoleen käännymme, kun tarvitsemme apua järjestelemään pöytiä tapahtumiin, korjaamaan ilmastointia, internetyhteyksiä, asuntojen huoltoa, kaikkea eteen tulevaa. Meillä on keskuksella kaksi autoa, joita käytämme työtehtävissä Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Saamme autot käyttöömme puhtaina ja valmiiksi tankattuna. Alex myös tankkaa aamukahvilla meidät täyteen positiivista energiaa. Hänellä aina jotain hauskaa näytettävää puhelimeltaan tai juttuja kerrottavana vaiherikkaasta elämästään. Alex on kotoisin Latviasta. Hän on ollut taksinkuljettajana, merimiehenä, toiminut sukellusvenemiehistöjen kouluttajana, työskennellyt luostarissa, just name it.

 Alex on iloinen, vakaa kristitty, olemme hänestä kiitollisia.

Betlehemin Indiana Jones, eli puutarhurimme Rami. Hänen elämänsä seitsemästä vuosikymmenestä voisi kirjoittaa kirjasarjan. Mies, joka pitää keskuksemme balanssia yllä jyräämällä puheissaan tasapuolisesti arabit ja juutalaiset, myös kristityt. Tosin kuuntelijan korvia voi välillä punoittaa, mutta kun kertojalla on niin paljon omakohtaista kompetenssia, ei siihen voi poikkipuolista sanaa sanoa. Ramista piti tulla nuorena katolinen pappi, mutta vaihtoi uskonnolliseen juutalaiseen kouluun, jossa opiskeli ainoana arabina. Ramin vetämä nuorten juutalaisten seikkailijaryhmä joutui kiinni vakoilusta epäiltynä Jordanian viranomaisille. Daavidin linnassa suoritettujen kuulustelujen jälkeen Israeliin palautettu Rami sai vankeustuomion, jonka istui Haifan vankilassa. Sen jälkeen lähti Kanadaan, jossa oppi puhumaan ranskaa avioiduttaan 27-vuotiaana viidennen kerran. Muutti myöhemmin Kolumbiaan, jossa omisti pikaruokavaunuja, yökerhon ja lopulta teki konkurssin karjatilallisena. Noilta ajoilta Ramilla on henkilökohtaisia tarinoita muuan Pablo Escobarista, kuulemma 90% hänestä kertovista leffojen kuvauksista on roskaa. Rami sai olla rauhassa Kolumbiassa, koska häntä luultiin PLO:n majuriksi. Palasi Jerusalemiin ja aloitti puutarha-alan yrittäjänä. Ramin rutiineihin kuuluu pitää etuilijoille järjestystä yllä Betlehemin checkpointill.

Iltaisin keskuksemme käyttäjiä opastaa ja turvallisuutta valvoo Teresa. Hän on puhelias, iloinen Ukrainasta kotoisin oleva juutalaisnainen. Teresa jaksaa opettaa meille aina muutaman sanan hepreaa, kun olemme menossa tai tulossa kielikouluun. Monen yrityksen jälkeen oikea sananmuoto saa Teresalta iloisen naurun päälle. Teresa on tunnollinen vartija, joka huolehtii tilojen valvonnan lisäksi kukkasten hyvinvoinnista, kertoo keskuksella pyörivien kissojen touhuista ja tiedottaa iltakäyttäjien menoista ja tuloista.

Olemme saaneet keskukselle myös uuden siistijän, Anis. Hän saapuu joka aamu pitkän bussimatkan jälkeen pirteänä keskukselle. Anis on erittäin tunnollinen työntekijä. Hän osaa

hyvin arabiaa ja hepreaa. Anis tietää, että me opiskelemme, välillä hitaasti edeten, hepreaa kielikoulussa. Hyväntuulisesti hän tervehtii meitä aamuisin heprean kielellä, korjaa ääntämistä ja jatkaa muutamalla yksinkertaisella sanalla. Työnsä hän tekee huolellisesti ja huomaamatta. Kielimuuri on estänyt vielä syvällisen keskustelun, mutta leat, leat. Tulemme varmasti tietämään enemmän hänen elämästään.

Toissa viikolla keskuksella aloitti uusi työntekijän. Judith on israelilainen talouden ja hallinnon osaaja. Natiivina heprean kielen taitajana Judithilla on paljon annettavaa keskuksen ja koko paikallisen Felmin työn hoitamiseen Israelin viranomaisten suuntaan. Judithilla on jo armeija-ajoilta peräisin vahva it-alan osaaminen. Heti ensimmäisellä aamukahvilla esiin nousi ideoita keskuksen sisäisen verkon rakentamisesta ja muusta sellaisesta, joka menee ns. yli hilseen tällaiselta lyijykynäkauden kasvatilta. Uudet ja ajatukset ovat aina tervetulleita.

Keskuksemme kehittyy ja pysyy ajassa mukana. Meillä on hienot ”arjen sankarit”, jotka mahdollistavat Shalhevetyahin, eli Herran liekin kirkkaamman loistamisen. Olemme heistä onnellisia ja kiitollisia.

alatalo vielä remontin alla