tiistain peli-illat

Täällä meidän työporukassa on kuulkaa melkoisen upeeta ja urheilullista porukkaa. Ihan tosi! Jopa entisiä  huippu-urheilijoita (yksikössä) ja sitten meitä muita tosi urheiluhenkisiä. Tottakai jokainen laji ja joukkue tarvitsee joukkueeseensa yhden, joka koko pelin ajan tsemppaa muita, myös vastustajia. Ja sellaisen, joka nauraa kihertää pallosta taistellessaan. Ja ennen kaikkea jonkun, joka saa sut juoksemaan vielä hieman enemmän ja nopeammin.  Ja sen, joka sisulla vääntää maalin tai uhrautuu aina puolustamaan viimeiseen saakka. Tärkeä rooli on myös sillä, joka muistaa syötellä tai huomaa hyökkäykseen lähtiessään kysyä: "Hei, missä on mun tiimi?" Tällaisia huippuyksilöitä kun löytyy, niin on tiistai-illan hauskuus taattu!

Eräänä kauniina iltana löimme viisaat päämme yhteen ja päätimme aloittaa peli-illat. Innokkaita pelaajia on viikottaiselle peli-illalle löytynyt, ja sana 'einiintosissaan'-peleistä on jo kiirinyt työporukan ulkopuolellekin. Tiistaipelit alkoivat kori- ja jalkapallolla, mutta hyvin nopeasti suosikkipeliksi nousi salibandy tai ehkä sitä paremmin voisi kutsua sählyksi tällä porukalla ja huonolla pelialustalla. Mutta ei hätää, syksyn kuluessa saamme upean, uuden pelialustan keskelle keskuksen pihaa. WOW!

Suomalaiset pelikaverimme ovat lähteneet lomille, mutta no worries! Amerikkalainen pelikaverimme toi mukanaan arabinuoria, joille hän päivisin opettaa englantia. Meille pohjoismaalaisille säbä on tuttu peli, täällä se on peli 'neverheardof'. Mikäs sen parempi peli onkaan! Kun ollaan tilanteessa, joka on kaikille yhtä uusi, ollaan kaikki samalla viivalla. 

Marko sai hyvin pian lisänimen 'coach-valmentaja'

Ensin pitää kertoa säännöt. Maila ei saa nousta, kädellä ei pelata, mailalla ei lyödä vastustajaa, mailalla ei sohita jalkojen välistä palloa jne. Sitten mietitään, kumman puolisella mailalla pelataan, vasen vai oikea. Siinä olikin miettimistä, sillä monella oli ensimmäistä kertaa elämässään maila kädessä (jääkiekkokaan ei täällä ole mitenkään tavallinen harrastus, vaikka kuulemma kiekkojoukkueita Israelistakin löytyy). 

Kätisyyden löydyttyä otettiin tuntumaa palloon. Kaikilla oli jo kiire pelaamaan. Joukkueet muodostettin nopeasti. Alun tunnustelujen jälkeen, peli lähti sujumaan hienosti. Pian nuoret hoksasivat, kuinka nopeasta pelistä on kysymys ja pallon pitäää liikkua sukkelaan pelaajalta toisella. Pelin edetessä löytyi jo syöttökuvioita, eikä maaliin yritetty laukoa summamutikassa kaukaa. 

Tasainen peli huipentui kolmen kierroksen rankkareihin. Lopputulos oli tiukka 15-14. Uusi peli sai välittömästi kannattajansa, toiveena uudet pelit heti huomenna. Joutuvat nyt kuitenkin odottelemaan viikon, mutta hienoa on, että intoa löytyy. Pitäisiköhän sitä jo suunnitella Israeliin omia sarjapelejä?