Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Meillä nyt sattuneesta syystä on ollut mahdollisuus pidentää kesää ja lisätä sen lämpöä, enemmän kuin tarpeeksi. Pitkään kesään on mahtunut monenlaista ja onneksi se vielä jatkuu. Mutta laiskuutta sen kuumuus on aiheuttanut, ainakin henkistä laiskuutta, koska kirjoittamisen kynnys on kasvanut ja blogi on jäänyt kellumaan kesä- heinäkuun helteisiin. Nyt ilmastoinnin alla on aikaa ja voimia kerätä vähän muistoja kuluneilta viikoilta. Kaikkea sitä ihminen kerkiää, kun taaksepäin katsoo. Ei uskoisi näin mukavuudenhaluisesta kaverista.
Mitä on kesä ilman rippileiriä? Ei yhtään mitään. Meillä oli mahdollisuus osallistua viikonloppuleirin viettoon Jerusalemin luterilaisen seurakunnan nuorten kanssa. Leiri suuntautui Pohjois-Israeliin, jossa vierailimme mm. Akkossa, Mi`ilyassa ja upeissa Rosh HaNikran vesitunneleissa. Leirin suunnittelu oli hyvin paikallista. Ohjelma, osallistujamäärä ja kohteet vaihtelevat edeltävinä viikkoina. Majoitusten järjestelemisessä tämä oli haaste, koska samaan viikonloppuun sijoittui muslimien ramadanin päättyminen ja juutalaisten....... Tämän vuoksi lomaa oli vähän kaikilla ja sen mukaisesti majoituspaikat olivat pikkaisen kortilla. Akkosta löysimme kivan hostellin, mutta paikan päällä huomasimme vanhan kaupungin olevan yhtä suurta festivaalialuetta ramadanin päättymisen kunniaksi. Suomalaisittain tuntui aika huimalta edetä 9- 14 -vuotiaiden nuorten kanssa valtavassa väkitungoksessa tai mennä koko porukalla ajamaan suurilla moottoriveneillä järjetöntä vauhtia pimeälle Akkon lahdelle, musiikin hakatessa aaltojen rytmissä veneen kylkiin. Arvatkaa vaan, kuinka monella oli pelastusliivit päällä?
Saimme viimeisinä Jerusalemin päivinä vielä vieraita Suomesta. Serkku-Pasin perhe lähti Ylöjärveltä haistelemaan Pyhän maan tunnelmaa. Millaisia vieraita saimmekaan kestitä... Tai pikemminkin vieraat kestitsivät meitä. Meillä oli erinäisiä töitä hoidettavana, mutta niin vaan härmäläisen päättäväisesti Pasi, Tarja ja Eerika etsivät keskustan hotellista tiensä kaupungin eri nähtävyyksille. Sitkeät turistit kestivät paahtavan päivän helteet ja me poimimme rusinat pullasta ilmestyessämme vasta illan viiletessä kaupungille mukaan ja yleensä vielä hyvän ruuan seuraan. Kiitos piristyksestä arkeemme.
Ennen kuin nostimme kytkintä kohti koti-Suomea, Marko pakkasi reppunsa ja teki lyhyen reissun Keski-Eurooppaan. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli hakea asuntoauto Saksasta ja poikien oli tarkoitus lentää Suomesta Berliiniin ja ajaa iskän kanssa auto Suomeen. Mutta kauppa peruuntui ja Berliiniin ostetut lentoliput uhkasivat jäädä käyttämättä. Pattitilanne ratkaistiin niin, että Marko ja pojat ostivat paluuliput Gdanskista, Marko Israeliin ja pojat Suomeen. Siis lentäen etelästä ja pohjoisesta Berliiniin, josta miesporukkamme jatkoi ekologisesti junalla Puolaan. Ensimmäinen yö kului Poznanissa ja seuraava Gdanskissa ja sitten jo takaisin kohti kotia. Puola on kaunis ja edullinen maa matkailijalle, joten lyhyt reissu hyvine ruokineen vähän lievitti peruuntuneen asuntoauton kaiherrusta.
Suomeen saavuimme lomalle kesäkuun puolivälissä. Neljän viikon lomamme oli yhtä juhlaa, kirjaimellisesti. Saavuimme lauantaina aamulla Helsinkiin, lentokentällä juhlavaatteet päälle ja kummitytön konfirmaatioon Karkkuun. Sunnuntaina rippijuhlat jatkuivat iloisen Akustin luona Luvialla. Seuraavana viikonloppuna juhlimme juhannusta ja samalla Paavon rippijuhlia jälleen Luvialla. Marko tosin nukkui reppu päänalusenaan juhannusyön Pirkkalan lentoasemalla, koska aamulla lähti lento Riikan kautta Wieniin. Itävallassa odottivat Annamaija ja Eero auttavia käsiä Tsekin Brnossa pidettyyn koiranäyttelyyn ja lisäkuljettajaa paluumatkalle läpi Puolan ja Baltian kohti Mäntsälän kotia. Marko selvisi yllättävän hyvin koiranäyttelyssä, olihan kokemusta asiasta vuosien, vuosien takaa. Paluumatka sujui Kentin tahdissa Eeron kanssa vuoroin ajaen. Tosin Latviassa taustalla soi vähän menevämpi biisi, joka sai liikennettä seuranneen poliisin pysäyttämään ankarana matkanteon. Onneksi paikalliset poliisit ymmärsivät hyvän pienpanimo-oluen päälle ja matka sai jatkua ilman suurempia taloudellisia tappioita.
Kirsi saapui iki-ihanan Vilman kanssa hakemaan Markoa Mäntsälästä. Matkalla yövyimme siskon perheen luona Hyvinkäällä ja söimme Ummun luona Hausalossa. Mutta koska eräs kesäloman päätavoite oli syödä hyvin ja koluta kesäkahviloiden parhaimmistoa, vierailimme vielä vatsa täynnä Lempäälän Siiri-kahvilassa. Aina on tilaa kotitekoisille, erinomaisille leivonnaisille.
Juhlahumu jatkui lomamme jokaisena viikonloppuna. Porissa vietettiin Evankeliumijuhlia Suomen parhaassa paikassa, Isomäen jäähallissa. Siellä eivät juhlat voi kuin onnistua. Tunnelma oli lähes taivaallinen, ainakin perheen miesväen mielestä. Saimme lisäksi juhlia vielä kummipoikamme rippijuhlia, hyvän ystäväperheen tyttären rippijuhlia ja kummityttömme häitä. Häät olivat niin hienot kuin suloisen pariskunnan kesähäät Suomessa voivat olla. Kummipoikamme rippijuhlat saivat taas erikoisen mausteen. Kummit menivät juhliin ilman lahjaa. Kyllä lahja ostettu oli, mutta Marko nakkasi Betlehemistä ostetun ristin ja vähän muutakin tuliaistavaraa Uffin keräykseen. Mies tekee niin kuin käsketään: "Vie nuo siivouksessa pakatut (epämääräinen ilmaisu) muovipussit Uffille, ja Marko vei kaikki näköpiirissä olleet pussit keräysastiaan, kaikki....
Pelkkää juhlaa loma ei ollut, vaan mukaan mahtui myös iso pala arkea, armeijan vihreää arkea. Saattelimme Matiaksen armeijan vihreisiin Uudenmaan prikaatiin Dragsvikiin. Matias jäi turvallisiin käsiin portille.
Viikkoa myöhemmin pääsimme katsastamaan omaisten päivään, miten se arki on siellä lähtenyt rullaamaan, Hyvinhän se, vaikka ruotsin kanssa kuulemma on vähän haastetta. Matiaksen kohdalla arki vaihtuu kohta juhlaksi, sillä edessä on sotilasvala reilun viikon päästä. Siihen juhlaan mekin taas pääsemme mukaan. Parin päivän päästä siis Suomeen. Mutta se reissu on toisen tarinan paikka.
