Elinalla on asiaa!

Sapatti -

ja niin oli hyvä.

Pakko julkaista tämä Elinan teksti. Isoa asiaa! Elina vietti Israelissa kolme kuukautta Suomen suurlähetystössä harjoittelijana. Jotain taisi jäädä takataskuun kotiin vietäväksikin....

Postauksen kuvat ovat erään sapatin kävelymatkan varrelta Jerusalemin ns. Hevospuistosta. Näyttely, Ikkunatarinoita (Yoram Amir ja Lili_X_Faluja), on loppukesältä. Teoksessa on Jerusalemin hylätyistä taloista 550 ikkunaa eri aikakausilta. 

Istun parvekkeella lauantai aamuna. Syön juuri valmistamani sämpylän ja juon kahvin. Otan

Raamatun esiin. Avaan sen vanhasta testamentista Ensimmäisen Kuninkaiden kirjan kolmannesta

luvusta.

On sapatti. Jerusalem herää vähitellen uuteen päivään, mutta hiljaisuus jatkuu. On rauhallista.

Nautin aamuhetkestä pitkän kaavan mukaan, puen vaatteet ylleni ja lähden ulos.

Parin korttelin päässä asunnolta sijaitsee Jaffakatu- Jerusalemin vilkkain liikekatu, jota pitkin kulkee

myös raitiovaunulinja. Katu on aina eläväinen. Se tarjoaa mitä moninaisimpia kauppoja sekä toinen

toistaan täydempiä kuppiloita ja ravintoloita. Ihmiset kiirehtivät raitiovaunulla töihin, yliopistoon,

kouluun, kuka milloin minnekin. Aina, paitsi sapattina.

Sapatti on juutalaisten pyhäpäivä – viikon seitsemäs päivä. Se on päivä, jolloin Jumala lepäsi

luotuaan maailman. Onhan maailman luominen varmasti raskasta- ajatella nyt, loihtia kaikki oleva

olevaksi, aivan alusta ennen kuin oli mitään muuta kuin se oleva, mitä Jumala on. Ilman

minkäänlaista ohjekirjaa tai materiaaleja Hän loi kaiken. Kyllähän tuollaisen ponnistuksen jälkeen

itse kukin tarvitsee lepoa.

Onneksi, ja toistan, meidän onneksi, tuo luomistyö ei Jumalalle ollut mahdotonta. (Toisaalta tässä

lauseessa piilee jonkin sortin ongelma– voisiko sille, joka mahdollistaa kaiken, joka on luonut raamit

sille mitä me ihmisinä käsitämme mahdottomana ja mahdollisena, olla jokin mahdotonta?) Oman

ihmisjärjellisen tulkintani mukaan, on maailman luominen saattanut kuitenkin olla energiaa vievää enkä tällä epäile ollenkaan Jumalan vahvuutta tai puhu Jumalan puolesta. Tulkintani esitän

ainoastaan perustuen siihen, mitä Raamattu ilmoittaa, ja se ilmoittaa, että seitsemäntenä päivänä

Jumala lepäsi. Ja uskon, että niin Hän kehottaa myös meidän tekevän oman itsemme ja

jaksamisemme vuoksi.

Mutta onko sapatin vietto vain omaa itseämme varten? Eikö se pitäisi pyhittää Jumalalle, sille, joka

meidät on luonut? Lepopäivä on sanansa mukaisesti levon päivä. Päivä levolle. Päivä sille, että

irtaantuisimme kerran viikossa kaikesta siitä, mihin tämä maailma meitä vaatii. Päivä sille, että

saamme syventyä ja keskittyä niihin asioihin, jotka Jumala näkee meille tärkeiksi. Päivä sille, että

pysähdymme kuuntelemaan sitä, mitä meidän Luojallamme on meille sanottavana.

Juutalaiset käyvät sapatin viettoon aina perjantai-iltaisin. Ihmiset kulkevat pitkin katuja perheen

yhteiselle illalliselle rientäen. Töistä päästään jo puolelta päivin, sillä sapatin valmisteleminen vie

aikaa. Julkisiin kulkuvälineisiin ja kauppoihin kiirehditään, ennen kuin ne suljetaan vuorokaudeksi.

Kaduilla kulkevat ihmiset ruokavuoat käsissään ovat tavanomainen näky Jerusalemin kiireisessä

perjantai-iltapäivässä, joka vähitellen hiljenee illan päivän kääntyessä iltaan. Illalla sytytetään

sapattikynttilä.

Lauantai vietetään ystävien ja perheen kanssa. Sapattilounaan jälkeen osa lähtee puistoon

viettämään yhteistä lepopäivää; pelailemaan ja nauttimaan siitä päivästä, jona saa olla tekemättä 

työtä. Sapattina on kiellettyä puhua tulevasta viikosta. Asioita, jotka liittyvät tulevaan viikkoon, on

soveliasta ottaa puheeksi vasta sapatin päätyttyä lauantai-iltana. Illalla kello kahdeksan jälkeen,

sapattikynttilä sammuu. Vähitellen ihmisten puhelimet alkavat piippailla, jostakin kuuluu kitaran

soittoa ja kadut heräävät vilkkaaseen hälinään. Sapatti on ohi ja uusi viikko on alkanut.

Myönnettäköön, että itse hieman fuskaan. Aamukahvini keitettyä laitoin Leonard Cohenia soimaan,

vaikka sapattinahan ei juutalaisen tulkinnan mukaan kuulu käyttää elektronisia laitteita. Tässä

saatan lipsahtaa, mutta onneksi minut on vapautettu lain alta. Miten mahtavaa tuo onkaan! Saan

keittää kahvini juuri silloin kuin minua huvittaa, kuunnella musiikkia lepopäivänä sekä käyttää jopa

hissiä ilman omantunnon tuskia!

Israelissa sapattiin rauhoittuminen vie mukanaan. On ihailtavaa, kuinka tuo lepopäivä on yhteisesti

jaettu ja suurin osa kansasta viettää sitä tavalla tai toisella. Puhelimet suljetaan vuorokaudeksi ja

siitä selvitään. Tämä ajatus saattaa pelästyttää meitä, jotka olemme digitalisoituneet yksilöinä jo

siihen muottiin, että puhelin on osa meitä. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa. En tiedä varmaksi,

mutta uskon, että tätä lukiessasi toivot, ettei näin tarvitsisi aina olla. Miten ihanan rauhoittava

ajatus, jos joskus voisi olla ilman puhelinta koko päivän, ja toisaalta, miten vaikeaa se onkaan

toteuttaa. Mutta miksi?

Tässä hektisessä maailmassa meistä on tullut yhä levottomampia ja uskon sekä pelkään, että tuo

kehitys jatkuu entistä huonompaan suuntaan. Mitä meille on tapahtumassa? Annammeko aikaa

enää sille, mitä oikeasti henkisen hyvinvointimme kannalta tarvitsisimme? Huijaammeko itseämme,

ettei meillä olisi aikaa? Jaksammeko enää edes keskittyä kirjan lukemiseen, sillä puhelimeen

kietoutuneina meidän keskittymisemme herpaantuu muutaman minuutin välein tarkistamaan mitä

näytölle on ilmestynyt? Myönnettäköön, että itsellenikin oli haastavaa löytää aikaa tämän tekstin

kirjoittamiseen, vaikka todellinen ongelma oli rauhoittumisen löytämisessä. Ja tähän

rauhoittumiseen meidän Herramme kutsuu, sillä Hän kyllä tietää, mikä meille on parasta.

Kaihoisasti mietin, miten ihanaa olisi, jos voisin itse viettää sapattia joka viikko, yhden vuorokauden

ajan. Miten ihanaa olisi, jos voisin jakaa sen yhdessä läheisten ihmisten, perheeni ja ystävieni, kanssa

sekä ennen kaikkea, Jumalan kanssa.

Sapattina saamme täyttää itsemme sillä hengen ravinnolla, jolla jaksamme taas seuraavan viikon.

Olit sitten juutalainen, kristitty, ateisti tai kuka tahansa, pyhitä lepopäivä. Anna aikaa sille, mikä

sinulle on merkityksellistä. Anna aikaa niille tärkeille asioille, jotka saattavat arjen kiireellisyyden ja

hektisen, itseen keskittyvän elämän pyörteissä unohtua. Pyhitä lepopäivä, sillä niin on hyvä.