perhettä ja ystäviä

Ystävänpäivä tuli ja meni. Meidän perheessä ei ole oikeastaan koskaan kauheasti juhlistettu ystävänpäivää, ei ainakaan mitenkään suurieleisesti ameriikan malliin. Toki on oikein mukavaa, jos joku tuo suklaata tai kukkia tai postilaatikosta löytyy kortti tuona helmikuisena päivänä. 

Jokatapauksessa meillä on ollut ystäväkuukausi. Olemme saaneet helmikuussa iloksemme ystäviä kylään Suomesta ja Istanbulista. Kakun päälle kirsikkana saimme myös ensimmäistä kertaa esikoisemme miehensä kanssa tänne asti. Eikä vieraat vielä siihen lopu, maaliskuu tuo niitä lisää ja huhtikuussa tulee jälleen omaa väkeä. Päivät juoksevat töiden ja "opaspalveluiden" tahdissa vauhdilla. Ei voi uskoa, että jo pian alkaa maaliskuu! 

Jerusalemin ja lähiseudun paikat ovat tulleet jo tutuiksi kuin omat taskut. Toisena päivänä ehtii näkemään enemmän ja välillä vauhti määrittyy pienimpien turistien mukaan, joita kiinnostaa enemmän tunnelit kuin kirkot. Onneksi täältä ei nähtävät lopu ja parina viime päivänä olemme löytäneet itsellekin aivan uusia juttuja.

Damaskoksen portti

Tässä hommassakin sitä kehittyy. Nyt jo osaa kiertää Betlehemin syntymäkirkon kahden tunnin jonon ja suuntaa askeleensa suoraan syntymäluolan ulostulon suuaukolle. Joskus vartijalla on erityisen hyvä päivä ja luolaan pääsee väärältä=jonottomalta puolelta. Toisinaan taas kurkistelemme luolaan sisälle vain sen suuaukolta. 

Välillä saattaa olla joku nähtävyys suljettu hetkeksi, mutta sekin on jo opittu, että selittäminen toimii tässä kulttuurissa: "Kurkaamme vain nopeasti sisään." Vastauksena useasti on: "Ok, viisi minuuttia." Viisi on usein aika paljon enemmän... 

Eilen ihmettelimme ensimmäistä kertaa Itä-Jerusalemissa Sidkian luolaa (Salomon louhosta). Se sijaitsee Vanhan kaupungin muslimikorttelin alla. Tästä valtavan kokoisesta kalkkikiviluolasta on aikojen kuluessa louhittu rakennuskiviä Jerusalemin tarpeisiin. Jerusalemissa kaikki rakennukset rakennetaan samaisesta vaaleasta kalkkikivestä. Laki on ollut voimassa Brittimandaatin ajoista lähtien, jokaisen rakennuksen tulee kuvastaa Vanhan kaupungin kauneutta ja loistoa. Myös osa Herodeksen temppelin kivistä oli louhittu Sidkian luolasta. Luolan nimi taas viittaa siihen, että jo kuningas Salomon hyödynsi luolaa temppelinsä rakentamiseen.

Luolan seinämät on täynnä vuosituhansia vanhoja louhostyökalujen iskuja ja puolivalmiita rakennuskiviä. Legendan mukaan kuningas Sidkia pakeni babylonialaisten piiritystä luolastoa pitkin Jerikoon asti, mutta ainakaan vielä ei tuota reittiä ole löydetty. 

Tänään lähdimme etsimään aurinkoa ja lämpöä etelästä. Jeruslemissa on tällä hetkellä kylmä, viitisen astetta kylmempää kuin viime vuonna samaan aikaan. Laskettelimme autolla 70-80 kilometriä etelään. Jerusalemin korkeuksista, noin 800 metristä merenpinnan yläpuolelta, Kuolleen meren läheisyyteen, noin 400 metriä meren pinnan alapuolelle. Aurinko löytyi ja lämpötila nousi 12 astetta. Ihanaa!

Autiomaan kanjonit kutsuivat meitä pienelle vaellukselle kuningas Daavidin lähteille. Ein Gedin luonnonpuisto on kauneinta Israelia. Keskellä autiomaata, uljaan ruskeina kohovien kuivien kukkuloiden keskellä kulkee vaellusreitti, jonka lyhimmän reitin kävelimme tänään. Vajaan tunnin kierros oli upea kokemus, mutta koettavaa riittää vielä seuraavillekin kerroille, sillä alueelta löytyy yhdeksän eri pituista reittiä.

Reitti kulkee aluksi pitkin autiomaan kuivaa joen uomaa, Wadia. Pian kuitenkin pystyy kuulemaan vesiputouksen äänen. Siinä samassa kuiva ja karu autiomaa muuttuu reheväksi, kaislaa ja erilaisia pensaita ja puita kasvavaksi keitaaksi. Kirkas vesi virtaa kalkkikiviä pitkin rinnettä alaspäin.

 

Ensimmäisessä pienessä vesiputouksessa koululaiset nauttivat vilpoisesta hetkestä. Jatkamme rinnettä ylöspäin. Paikoin kivet ovat märkiä ja mutaisia ja siitä syystä liukkaita. Välillä sukellamme kaislatunneliin. Kiipeämistämme seuraavat uteliaina tamaanit, pikkuiset pulskimukset turvallisen matkan päässä kulkuväylästä. Hetken päästä saavumme Daavidin lähteelle. Upea vesiputous muodostaa piskuisen vesialtaan, johon voisi pulahtaa vilvoittelemaan. 

Aikamme ihasteltuamme ja kuvattuamme käännyimme takaisin, rinnettä alaspäin. Ylöspäinkin olisi voinut lähteä, kyltissä luki "for fit-hikers". Tänään ei ollut fit-olo.

Kotona illalla katsoimme Conan o'Brianin Israel-jakson https://www.netflix.com/watch/81027266?trackId=14170289&tctx=0%2C3%2C86b8cd01-1a04-4b3c-b1a0-e476a3394105-23695397%2C5ef353fc-4d0d-4d4e-8315-34e66b49de29_11990932X3XX1550694824465%2C5ef353fc-4d0d-4d4e-8315-34e66b49de29_ROOT. Kannattaa katsoa! Siinä hyvin selitetään tätä tilannetta täällä. Paras osuus on kuitenkin ajassa 13:54. Herra David on myös meidän tuttu, ja olemme istuneet samalla sohvalla kuin Conan ja jo ennen Conania! David todellakin kutsuu vieraita ihmisiä kotiinsa. Hänellä on ollut mielenkiintoinen elämä, pitääpä joskus jakaa se teillekin.

Ensi viikolla jo hieman lämpenee, onneksi!

Kameran takana monessa tämän postauksen kuvissa on ollut vävypoikamme Eero.