kuukausi sitten

No juu! Kokonainen kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi on blogia päivitelty. Mutta meillä on ihan rehellinen syy! Täällä on ollut niin vauhdikasta työrintamalla, että aivot eivät kertakaikkiaan ole virittäytyneet mihinkään blogin kirjoittamiseen. Ja mikä parasta! Meillä on ollut vieraita yli kahden viikon ajan. Ei koko aikaa samoja, mutta kun töistä päästään, niin sitten vaellellaan turistiretkillä ja nautitaan Suomen tuulahduksista.

Uusi koti (muutimme elokuun puolella) on osoittautunut erittäin kodikkaaksi. Hieman tässä olisi laittamista siellä ja täällä niin kuin kaikissa taloissa aina on, mutta kokonaisuus on persoonallinen ja viihdymme hyvin. Kuten kentällä on tapana, mekin perimme huonekalut edellisiltä asukkailta. Kodin "kirsikka kakun päällä" on oranssi, mukavasti istuttava nojatuoli. Muitakin ihania värejä löytyy ympäri kotia edellisten asukkaiden jäljiltä, ja se passaa meille mainiosti. 

Ilo Jumalan Sanasta Sukkotin lopuksi syyskuussa. Toorakääröt kiertävät tanssivien juutalaismiesten sylistä syliin.

Oma pieni Toorakäärö

"Perimme" myös kolme huonekasvia. Nyt kauhulla odotan, kuinka kauan saan ne pidettyä hengissä. Toistaiseksi vielä näyttävät voivan hyvin. HUH! Meillä on koko kerrostalon ainoa värikäs parveke. Sen kaide on maalattu jo ennen meidän edeltäjiä siniseksi, mikä oli ymmärtääksemme synnyttänyt pienimuotoista sanomista talon muilta asukkailta. Mitä ihmettä! Se on hieno! Ja sitäpaitsi, täällä asuu sinivalkoisia suomalaisia! 

Beit Sahourin lasten karnevaaleissa oli kaikennäköistä tapahtumaa herkuista ja esityksistä aina sählyyn ja Mölkkyyn asti.

Meillä tunnetusti nämä muutot uusille seuduille tapahtuu näyttävästi. Luvian kotiin muutettuamme oli ensimmäisen neljän kuukauden aikana pihassamme vieraillut ambulanssi, paloautot ja poliisit. Sen jälkeen koko naapurusto jo tunsikin meidät. Viime sunnuntaina aiheutimme (lue: Kirsi) pientä hässäkkää lähdettyämme viemään Elinaa Ben Gurionin lentokentälle. Juuri käännyttyämme kentälle "kuin salama kirkaalta taivaalta" huomasin (Kirsi), että se vesipullo, jonka jätin vesikraanan alle täyttymään, ei ole mukana eli sen täytyy edelleen olla täyttymässä siellä kotona, keittiössä! Soitto sinne, tuonne ja tänne ja huolestutettuani (onko toi muka joku oikea sana!!) autollisen suomalaisia, muutaman työkaverin ja päätä pyörittävän ukkoni, meidän handy man Alex soitti yläkerran Moshelle. Moshe kävi sulkemassa veden kokonaan meidän asunnosta. Problem solved! Kotiin palattuamme saimme todeta, että onneksi vesi oli todellakin valunut lavuaariin, eikä yli äyräiden. 

Lokakuun alkupuolella osallistuimme Ramallahissa Finnish education day:hin, jonka järjestelyistä vastasi Ramallahin Suomen edustusto. Suomesta tulleiden yliopiston asiantuntijoiden luentojen ja paneelikeskusteluiden lisäksi rakensimme pienimutoisen näyttelyn suomalaisesta koulutuksesta. Neljä suomalaista opettajaa yli rajojen olivat valmistelleet luokkahuoneeseen näkyville konkreettisesti sitä materiaalia, jota Suomen kouluissa käytetään monipuolisesti asioiden opettamiseen, havainnointiin, eriyttämiseen yms. Toisessa luokkahuoneessa paikalliset rehtorit ja opetustoimen johtajat saivat kuulla suomalaisesta koulutusviennistä ja sen tarjoamasta vientimateriaaleista. Esillä oli myös suomalaista digi-osaamista. Itse esittelimme oman työmme ja paikallisten kumppanikoulujemme yhteistyötä. Olemme juuri luomassa lukioikäisille omaa leadership-pakettia yhdessä koulun sosiaalityöntekijöiden, opettajien ja rehtorien kanssa. Apuna käytämme koulusta tuttua tukioppilasmateriaalia ja erinomaista kirkon isoskoulutusmateriaalia. Asiallisten materiaalien lisäksi olimme roudanneet näyttelyluokan nurkkaan sählymailoja ja- palloja sekä maalit, missä pääsi kokeilemaan maaliin laukomista. Toisen pöydän ääressä pääsi testaamaan Suomi-koulutietouttaan Kahoot-pelin muodossa. 

Pari viikkoa sitten saimme olla mukana arabikristittyjen ja messiaanisten juutalaisten yhteisessä kokoontumisessa Galilean alueella, Lavin metsässä. Paikalla oli satoja ihmisiä, vauvasta vaariin. Itselle tuli aivan suomalaisten keäjuhlien fiilis. Laulujen, puheiden, rukouksien ja oheismyynnin jälkeen kokoonnuttiin grillailemaan yhdessä keskellä metsää, ja tietysti pelailtiin sielläkin sählyä. Oli hienoa ja erityisen rohkaisevaa tässä kompleksisessa kontekstissa, päivittäisessä kurjien uutisten sateessa, olla keskellä ihmisiä, jotka puhuivat arabiaa, hepreaa, englantia, venäjää jne. Sai väläyksn siitä, että voidaan olla ystäviä, halata ja nauraa yhdessä, istua saman pöydän ääreen aterialle. 

Lämpöä on täällä on riittänyt oikein hyvin. Vielä tällä viikollakin on mittari kohonnut Jerusalemissa 29 asteeseen, Tel Avivissa yli 30 asteeseen. Huomenna viilenee ja syksy saapuu tännekin pikkuhiljaa mutta varmasti. Tällä viikolla saimme jo sadettakin. Kesä on suomalaiselle aivan liian kuuma, joten ilolla odotamme viileämpiä kelejä.

Pääsimme VIP-kierrokselle Knessettiin uuden kauden avajaisistuntoon. Oli melkoisen sähäkkää touhua. Mielenkiintoisinta oli kutenkin Marc Chagallin taide Knessetin Chagall-salissa. 

Ylihuomenna pääsemme koto-Suomen pakkasiin. Meillä on sellainen kiireinen viikko, pari muuttoa ja muita hoidettavia asioita. Mutta ennen niitä kiireitä lauantaina rauhoitumme ja halaamme meidän muksuja piiiitkään ja istumme yhteisen pöydän ääreen....on meinaan jokseenkin kova ikävä jokaikistä <3.