Helmi-maaliskuun lukulomalainen sai urakkansa valmiiksi, ja toukokuussa löysimme nettilehtien sivuilta uusien ylioppilaiden nimien joukosta myös kuopuksemme nimen. Onpas mukava lentää koto-Suomeen juhlimaan! Ja ei ollenkaan hullumpaa ole sekään, että näkee pitkästä aikaa lähimpiään ja muita ihania.
Kun aika on rajallinen, sitä ehtii kumman paljon. Suunnitelmat hieman muuttuivat emmekä päässeet lentämään kotiovelle Poriin lentoyhtiön konkurssin takia. Onneksi Las Vegas jatkoi huikeaa tarinaansa pääsemällä NHL-finaalipeleihin ja viihdyttäen poikia keskellä yötä heidän ajaessaan meitä hakemaan Helsinki-Vantaan lentokentältä.
 |
| Venla-vanhus, 13-vuotias ja vielä innoissaan kuin nuori tyttönen, kun saavuimme sitä paijaamaan. Ei voisi parempaa vanhainkotia koiravanhukselle saada. Kiitos Marianne ja Ville! |
Tulopäivän verikokeiden ja rokotusten jälkeen löysimme itsemme katsastamassa meille uutta kotia (oli kyllä ihastuttava) ja sitten vauhdilla Siipyyseen Kiilin kotiseutumuseolle hiomaan lauantain juhlapaikan kuviot pitopalvelun kanssa. Neljät rippi- ja kolmet ylioppilasjuhlat Niemenkylän kodissa vietettyämme, pääsemme tällä kertaa valmiiseen pöytään ja jonkun muun siivoamaan huusholliin. Ihan kiva!
Illaksi vielä autoilimme epätodellista vihreyttä ja vehreyttä Suomen kesäillassa ihmetellen ummun luokse grilliherkkujen ääreen. Seuraavana aamuna määränpäänä oli Mäntsälä. Juuri se "...on Mäntsälä mielessäin..." tai no joo, kyllä siellä joku kapinakin joskus oli.
Kyllä kai sitä nyt sitten ollaan virallisesti keski-ikäisiä. Parikymmentä vuotta sitten ostimme Luvian kodin (joka myytiin viime kesänä) ja puolen vuoden 24/7 remontoimisen (Marko remppas ja Kirsi hoiti muksuja) jälkeen pääsimme muuttamaan ihanaan kotiimme. Ilman upeita talkoomiehiä ja -naisia remontista ei olisi niin nopeasti selvitty. Aika kulkee hurjaa vauhtia, ja nyt oli meidät kutsuttu talkoisiin esikoisemme ja miehensä ostamaan kotiin. Kevään aikana olimme jo saaneet kotia ihastella skypessä. Nyt jänskätti nähdä koti livenä. On muuten hiukkasen hienoa ihastua livenä vielä enemmän. Ihana koti peltojen keskellä <3 ! Kaikki hienosti kunnossa! Niin ja ne talkoot odotti meitä ulkona...koirahäkit!
Sitten koitti juhlapäivä! Lähes 200 lakitettavaa marssi arvokkaasti saliin sisälle. Apulaisrehtori muisteli kolmen vuoden tapahtumia ja kehui fiksuja nuoria, muistutti sosiaalisten taitojen tärkeydestä ja rohkaisi: "Joskus tie ei ole välttämättä aivan suora, mutkaista tietä taivaltaessa on monta elämänkokemusta rikkaampi".
 |
| Toiset ystävät kulkevat mukana jo ihan elämän ensimmäisistä vuosista lähtien, Kamilla. |
 |
| Lakki päähän laita! |
 |
| ratkiriemuylioppilaan puhe nuorille |
JA SITTEN JUHLIMAAN!
 |
| mamma ja pappa |
 |
| kummit |
 |
| kummit |
 |
| vaari |
 |
| ummu |
 |
| veljekset |
Oman juhlapäivän jälkeen sunnuntaina jatkettiin juhlimista Heikin luona. "Paita ja peppu" kulkivat 14 vuotta ritirinnan naapureina Niemenkylässä. Ei niin kauhean tarkkaa ollut, kummassa ruokapöydässä sattui istumaan, ja olihan se mukavaa, että sai toimittaa isoveljen virkaa Heikin pikkusiskoille. Vuosien kuluessa formulat ja Legon Bioniclet vaihtuivat pleikkareihin ja nettipeleihin. 50 metrin välimatka kasvoi 120 kilometriksi. Pojista kasvoi mukavia nuoria miehiä. Siitä jatketaan, mihin viimeksi jäätiin, silleen se tutun ihmisen kanssa menee. Onnea vielä pojat!!!!!
Min mamma sa, vad som än händer
Min pappa sa, vad du än känner
Så finns vi här. så länge vi kan
En läxa lärd är en andra chans
Så ge inte upp
Men visa alltid respekt
Skyll inte ifrån dig, det är inte fegt att vara rädd
Håll vännerna nära, annars blir livet tomt
Det är så enkelt att vika sig
Att stå gör ont
-Kent: Silver-
 |
| <3 |
Ai niin, Porin vuokrakämppä vaihtuu omaan 65 neliön kodiksi Halssin idyllissä lokakuun lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti