yövalvomisia ja vaipanvaihtoa

... kauas on tultu noista ajoista. Melkein 26 vuotta meidän huushollissa on ollut lapsi/lapsia. Vuosiin on kuulunut naurua, suukkoja, haleja, kuhmuja, tikkejä, sinisiä nilkkoja, tanssia, kiekkoa, satuja, säbää, ringetteä, heppatouhua, voimistelua, uintia, musisointia, uhmaikää, murrosikää ja paaaljoon omien rakkaiden lisäksi muiden ihania tenavia ja nuoria. 

Sittemmin on huusholli merkittävästi hiljentynyt ja taksikuskin rooli on muisto vain. Täytyy myöntää, että mukavaa on olla kaksinkin, ei tarvi edes ruokaa tehdä sitä määrää kuin ennen. Niin mukavaa kuin tämä onkin, niin on se vaan ihan huippua, kun oma nuoriso astuu ovesta sisään ja pidot sen kuin vain paranee, kun niillä on mukanaan muita ihania <3!

Kuun vaihteessa saimme iloksemme kuopuksemme jälleen, ja tällä kertaa nuori mies oli napannut serkkupoikansa mukaan. Vaikka yöt meni pitkäksi jalkapallon ja NHL:n vuoksi ja aamulla uni maistui puoleen päivään asti, tuli nähtävyyksilläkin käytyä. 

Itkumuurilla

Kuopuksen 20v.-juhlapäivää vietettiin Betlehemissä (=leivän talo). Ensimmäiseksi suuntasimme askeleemme syntymäkirkkoon. Kirkko on ollut jumalanpalveluskäytössä jo 300-luvulta lähtien. Konstantinus Suuri rakensi kirkon juuri sen luolan päälle, jossa Jeesuksen uskottiin syntyneen. Myöhemmin kirkkoa laajennettiin Justianuksen ja ristiretkeläisten toimesta ja se säästyi valloittajien tuholta.

Nykyisin kirkon hallinta on katolilaisilla, ortodokseilla ja armenialaisilla. Yhdessäelo ei aina ollenkaan suju kovin sävyisästi. Sisälle kirkkoon käydään matalasta muurin aukosta, joka pakottaa kumartumaan. Ovea kutsutaan 'nöyryyden portiksi'. Matala oviaukko oli myös omiaan estämään valloittajien ratsastamisen sisään kirkkoon.

joku muukin turisti....

mosaiikkia 300-luvulta

Ihmismassan keskeltä meidät bongasi 'opas', jolla oli valtava halu auttaa meidät 'the paikalle' syntymäluolaan. Suomalaisen nuoren miehen oikeudentaju, rehellisyys, nöyryys ja fiksuus sai melkoisen kolauksen kulkiessaan oppaan perässä, ohi jonojen, syntymäluolan oviaukolle. Voi sitä nolouden ja häpeämisen määrää. Ei enää koskaan lähdetä jonon ohittavan oppaan perään...sano mun sanoneeni!

WIFI<3

juhla-ateria: perinteistä Lähi-idän ruokaa, loistavia mesejä ja kana-kebab-lammasvartaita

jo tutksi tullutta lime-minttujuomaa

ihanat kaverukset

Juutalaisia naisia rukoilemassa Länsimuurin tunneleissa kohti kaikkeinpyhintä.

Ha-Kotel (Länsimuuri) on juutalaisuuden pyhin paikka. Se on kuningas Herodeksen rakennuttama ja ainoa osa, joka on jäljellä roomalaisten hävittämästä temppelialueesta. Juutalaiset muualla rukoilevat kohti Israelia, Israelissa he rukoilevat kohti Jerusalemia, Jerusalemissa rukoillaan suuntana Länsimuuri, jossa juutalainen rukoilee kohti kaikkeinpyhintä, jossa aikanaan säilytettiin Liiton arkkia. 

Temppelialueen läntistä ulkomuuria kaivetaan esiin nykyisten asuinrakennusten alla. Tunneleissa kuljetaan Jeesuksen aikaisilla kaduilla. Herodiaanisen muurin suurin kivi seisoo edelleen paikallaan. Se on lähes 14m pitkä, 4m syvä ja painaa 517 tonnia! Yhä vieläkin on selvittämättä, miten näitä kiviä on siirrelty paikoilleen. 

yli 2000 vuotta vanha vesisäiliö 

1/3 seisoo suorassa :)

Viikko menee liian nopeasti, kun on hauskaa seuraa. Jännitystä riittää kuitenkin paluulennolle asti, kuka saa passiinsa minkäkin turvaluokituksen (keltaisen lapun ensimmäinen numero);1-2 sanoo sinun olevan ihan turvallinen heppu, 6 on mahdollisimman epäilyttävä. Serkkupoikien passin tarroissa oli kakkoset ja Matiaksen myös tällä kertaa vitonen lukuisten Istanbulin leimojen takia. Jo toistamiseen hän vastaili rauhassa turvakysymyksiin, miksi olet ollut Istanbulissa, tunnetko siellä vielä joitakin, vierailetko ja kuinka usein heidän luonaan, mitä äiti ja isä siellä tekivät ja monia muita kysymyksiä. Katotaanpa, kuinka kauan meiltä kysellään, kun kolmen viikon päästä lähdemme Suomeen juhlimaan uutta ylioppilasta.

Tästä porukasta tuli meille tärkeä. Nyt tulee kielikouluun kesätauko ja jatkamme taas kesän lopulla, mutta eri porukassa :(. Fazerin Sininen ja Geisha maistuivat kaikille ja illan lopuksi saimme kolme ihanaa aasialaista nuorta mukaamme, halusivat nähdä keskuksen ja olivat kiinnostuneita, mitä täällä tapahtuu.