Sanasta miestä, sarvesta härkää

Olemme huomanneet, kuinka vaikea täällä on puhua eri asioista, ihmisryhmistä, kaupungeista, alueista, uskonnoista, politiikasta ilman leimojen lyömistä. Jos et halua loukata ketään, on viisainta ettei sano mitään, tai sanoo vain korrekteja asioita; tähän tapaan:

Terveisiä täältä........!

Vihdoinkin on kesä koittanut tänne ......... Koko ...... maa on lämpöaallon kourissa. Kulunut talvi oli sateisin ....... alueella vuosikymmeniin. Ihmiset ovat jopa tuskailleet liiallisen sateen kanssa. ......viljelijät sanovat, että liiallinen sade on vaikuttanut esimerkiksi viiniviljelmiin. ....... viranomaisten suunnalta on kuulunut tyytyväisiä kommentteja, ........ maan vesivarannot olivat jo huvenneet tyhjiin.

Tällä hetkellä ........... vietetään ....... paaston aikaa. ...... kaupungissa se näkyy pääasiassa ....... keskuudessa, iltaisin tosin kuuluu auringon laskeuduttua komea paukaus ilmoitaen ....... ........ paastopäivän päättymisestä. Monissa paikoissa vietetään upeita iftar-aterioita hämärän laskeutuessa. ...... alueen ....... saattavat pyytää ...... ja jopa ....... vieraaksi näille aterioille. Myös ....... sijaitseva Lähetysseuran keskuksemme on saannut tarjota tilat tällaisille kohtaamisille. Kaihoisan, perinteisin ........ musiikin tahdissa ....päiset ...... miehet juttelevat .....malaisten ...... kanssa ..... uskoisten isännöimässä illassa.

...... oli keväällä vaalit ja juuri kuulimme ettei ...... ollut onnistunut muodostaa ...... hallitusta. Syynä tähän oli ..... asemasta käyty kiista. Tämä tietää sitä, että ..... käydään kesän lopulla uudet vaalit.

Tämä hieno ...... alue tarjoaa upeita ja erilaisia elämyksiä. Ajamme viikottain monta kertaa ....... roadia pitkin kohti ..... tapaamaan ystäviä ja hoitamaan erilaisia työtehtäviä. On hienoa huomata, kuinka luottamus on syntynyt ja syventynyt paikallisten ........ ......... kanssa, vaikka emme osaakaan ...... kieltä. Saamme kuitenkin jakaa heidän elämäänsä ......... alueella ja pohtia tulevaisuuden näkymiä ........ Olisi hienoa rakentaa siltoja muurin taakse ...... kohtaamaan tavallisia ........ nuoria ja lapsia. Usein ajamme vatsa täynnä hyvää ...... ruokaa ja erinomaista ...... kahvia. Tsekkareilla pääsemme nykyään helpolla,...... sotilaat toivottavat meidät ...... kielellä tervetulleeksi .......

Kuten uutissa olemme kuulleet ..... järjestettiin Euroviisut. Näiden järjestäminen ...... sai aikaan monenlaista kohua, monet halusivat boikotoida ...... järjestettäviä kisoja.

 Syynä tähän on, että nämä tahot tietävät sanoa varmasti, että ...... ovat pahoja ja sortavat ..... alueen ......, jotka ovat hyviä ihmisiä. Joka tapauksessa kisat järjestettiin, vaikka telkkarissa vilahtikin Islannin joukkueen heiluttama ...... lippu. Älykkään oloiset artistit olivat oivaltaneet, kuinka ..... kuuluu oma maa, mutta epäselväksi jäi kuuluuko myös ..... oma maa, eli onko alue myös ...... vai kokonaan tulisko koko....... kuulua ........?

Olemme parin viime kuukauden aikana ajelleet myös ..... pohjoisosissa, jossa sijaitsee meidän yhteistyötahojamme. ......... alueen kukkulat ovat kauneinta ......, erityisesti keväisin. Vielä upeammat maisemat löytyvät ....., jonka hallinnasta käyvät kiistaa ....... ja ....... Yhdysvaltojen presidentti Trump päätti antaa tukensa ...... politiikalle ..... alueen suhteen. ....... on hallinnut aluetta vuodesta 1967, jolloin käytiin ...... sota ...... ja ....... maiden välillä. ....... nummien rauhallisuuden keskellä on vaikea uskoa kuinka hankala tilanne ...... aluella vallitsee ....... ja ...... kesken. Voimme vain rukoilla rauhaa koko ...... alueelle. Tunnetumpaa kaveria lainaten, vaikka tietäisin huomenna ..... sodan puhkeavan, ostan tänään ...... jäätelön.

Ihmeistä suurin joka jäi näkemättä

Ensimmäisen ja toisen pääsiäisen jälkeisen sunnuntain tunnelmissa on mukava vähän kertoilla pääsiäisen vietosta Jerusalemissa AD 2019 ja samalla myös kurkistaa vuoteen 5779. Jerusalem tarjoaa mukavia mahdollisuuksia pääsiäisen viettoon. Meikäläisen kaltainen kaveri, joka usein hukkaa sen ensimmäisen mahdollisuuden saa yrittää viikon päästä uudelleen. Läntinen kirkkokunta vietti pääsiäistä pari viikkoa sitten ja itäinen kirkkokunta puolestaan toisti pääsiäisen pyhät viime viikonloppuna. Tänä vuonna juutalainen yhteisö liittyi juhlistamaan pesachia samaan aikaan läntisen kirkkokunnan kanssa, tosin juutalaisilla on menossa, laskelmieni mukaan jo vuosi 5779. Kovin vähän yhteistä kosketuspintaa juhlilla oli, vaikka alueellisesti suuret juhlat olivat näkyvillä samoilla kaduilla ja kujilla.

Palmusunnuntaina suuri joukko katolisia, protestantteja, paikallisia arabeja ja turisteja, kokoontui Öljymäelle lippujen ja palmunoksien kanssa. Siellä olimme Elinan ja uuden volumme, eli vapaaehtoisen opiskelijamme Leon kanssa menossa mukana. Suomesta lomalle saapunut Johannes joutui jäämään parantelemaan flunssaansa. Auringon paistaessa lähdimme laskeutumaan Öljymäen rinnettä juutalaisen hautausmaan viertä kohti Jerusalemin vanhaa kaupunkia. Temppelialue ja sen keskellä Kalliomoskeja kimmelteli auringossa heijastaen jonkinlaisen ymmärryksen Herodoksen temppelin mahtipontisuudesta Öljymäeltä laskeuduttaessa. Kansanjuhlan keskellä oli yllättävän helppoa miettiä Jeesuksen kohtaamaa karnevaalitunnelmaa hänen ratsastaessaan aasilla juhlivan kansanjoukon keskellä.

"Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla, 
työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istui aasin selkään.
Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

-Hoosianna, Daavidin poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!"

Matt 21:5-9

Pääsiäsipyhien alkaessa me innostuimme Johanneksen ja hänen kaverinsa Waltterin kanssa lyöttäytymään ruotsalaisten mukaan, lite bättre förstås. Pitkäperjantain aamuna kokoonnuimme Leijonaportille Ruotsin lipun alle. Kävelimme Via Dolorosan, eli kärsimystien läpi STI:n pastorin Johanin johtaessa joukkoa. Eri pisteillä luimme Raamatun tekstejä ja lauloimme pääsiäsaiheisia lauluja. Pyhän Haudan kirkon edestä siirryimme Bildaan, eli Ruotsin vapaaseurakuntien tiloihin vanhassa kaupungissa, syömään aamupalaa. Oli Kallen mätitahnaa ja kaikkea tuttua napsoteltavaa.

Pitkäperjantain iltana meidät oli kutsuttu ystäväperheemme kotiin viettämään juutalaista pääsiäisateriaa. Jännittyneinä menimme kylään Elinan ja Johanneksen kanssa Motin ja Limorin luokse. Saimme osallistua juutalaisen pääsiäisen kertomuksiin perheen kolmen sukupolven mukana. Meistä pidettiin niin erinomaista huolta. Ruoka oli loistavaa ja vieraanvaraisuus parasta A-luokkaa. Kiitos Moti ja Limor.

Lankalauantaina saapui Kirsin mukanaan Suomesta Matias ja kummipoikamme Leevi. He pääsivät heti Jerusalemin pyhän tunnelman ytimeen. Pääsiäsiaamuna kokoonnuimme ruotsalaisten ystäviemme seurassa Öljymäelle vastaanottamaan idästä nousevaa aurinkoa ja nauttimaan Herran ehtoollista. Hyinen tuuli olisi vaatinut varustautumaan viltein, mutta niiden puuttumista korjailimme messun jälkeen STI:n tiloissa hyvällä aamupalalla. Ruotsalaiset ymmärtävät hengen lisäksi myös ruumiin tarpeiden päälle. Suuret kiitokset Jerusalemin ruotsalaiselle seurakunnalle.

Sunnuntai-iltana saimme meille kylään rakkaat ystävämme Motin, Limorin ja tyttärensä Razin Olimme yrittäneet valmistaa vähän suomalaistyyppistä ruokaa ja huomioida myös kosher-sääntöjä. Luimme ennen ruokailua pääsiäspäivän vanhan testamentin tekstit hepreaksi ja suomeksi, sekä Moti luki meille Herran siunauksen hepreaksi ja me jatkoimme suomeksi. Olimme ylpeitä kun saimme esitellä fiksua jälkikasvuamme, Annamaijan ja Eeron esittely jäi odottamaan seuraavaan kertaan, mutta Moti ja Limor odottavat kovasti näkevänsä heidät, komeat koirat omistavan pariskunnan, koirat joista Moti teetti meille perhekuvan.

"Ihmeistä suurin joka jäi näkemättä" laulaa Eppu Normaali. Pääsiäisen vietto huipentuu Pyhän tulen seromoniaan. "Siis mihin?" kysyy moni läntisen maailman ja siten läntisen kristikunnan edustaja. Ortodoksinen kirkko on viettänyt Pyhän tulen syttymiseen liittyvää juhlaa ainakin lähes puolitoista tuhatta vuotta, varhaisimmat viitteet ovat jo 100-luvulta jkr. Koko tämän ajan on pääsiäslauantaina syttynyt tuli Pyhässä haudassa, joka sitten jaetaan paikalla olevalle seurakunnalle. Patriakka menee yksin hautaan ja tulee sieltä ulos tulen kanssa. Kyse on mysteeristä, johon katoliset suhtautuvat epäilevästi ja protestanttisissa piireissä pidetään "sytkärihuijauksena", Rationaalinen länsi ei suostu taipumaan moisen ihmeen edessä. Hauta tarkastetaan ja sinetöidään ennen patriarkan sisään menoa. Patriarkka tarkastetaan huolella ennen hautaan päästämistä, sen ovat tehneet kriittisesti suhtauvat muslimiviranomaiset islamin valtakaudella ja nykyään siitä vastaa Israelin poliisi. Erikoisin kuvaus tapahtumasta on vuodelta 1926, jolloin skeptisesti asiaan suhtautunut munkki Mitrofan piiloutui ennen haudan sulkemista sen kattorakenteisiin. Munkki oli seurannut,

kuinka patriarkan tultua hautaan oli hauta täyttynyt sinisestä valosta, joka oli muuttunut valkoiseksi ja sytyttänyt polvistuneen patriarkan tuohusnipun. Mitroksen tunnustaessa asian patriarkalle, tämä oli hämmästyneenä todennut ettei ollut nähnyt mitään sinistä tai valkoista valoa, vaan tuohusnippu oli vain yhtäkkiä syttynyt. Joskus voi olla vaikea laittaa asioita meille sopiviin järkevyyden tai hengellisyyden lokeroihin, ehkä on hyvä jättää jotkut asiat vain mysteereiksi, joihin ei tarvitse olla selvää kantaa. Joka tapauksessa miljoonat ortodoksikristityt kuljettavat Pyhää tulta ympäri itäisen kristikunnan kirkkoja ja yhtyvät näin koko Kristuksen kirkon mukana iloitsemaan:

"Kristus nousi kuolleista!- Totisesti nousi!"

"There must be some kind of way outta here"

Last night put the heavy on me
Woke up and I'm feeling lonely
This world gotta a way of showing me (showing me)
Some days it'll lift you up
Some days it'll call your bluff
Man, most of my days I ain't got enough

And all I know
Is You're my only hope

TobyMac, I just need U

Vaimo lähti viime viikolla Suomeen koulutukseen ja hyvin nopeasti täällä soi miehellä mielessä Jim Hendriksin ja TobyMacin sanat etsien ulospääsyä ja toivoa synkkien fiilisten keskelle. Kyllähän ison miehen pitäisi pärjätä puolitoista viikkoa ilman vaimon huolenpitoa, mutta niin vaan ei käynyt kaikesta uhosta huolimatta. Muutama päivä ja tämä iso poika löysi itsensä sairaalasta kanyyli käsivarressa. 

Aluksi kaikki meni ihan hyvin, siis sen ensimmäisen päivän. Reteästi kaivoin pyörän varastosta, kun aurinko suostui Jerusalemin sateisen ja kylmän kevään keskellä välillä paistamaan. Päätin pyöräillä läpi rajamuurien, siis ihan tarkastuspisteen kautta, Betlehemiin ja Beit Jalaan syömään ja ostamaan herkkuja. 

Matkalla poikkesin aluksi upeaan Mar Elias Monesteryyn, eli Eliaalle pyhitettyyn luostariin. Luostarikirkon sisällä maalaukset värimaailmoineen olivat huikaisevat, eräitä upeimista mitä olen Jerusalemissa nähnyt. Muutaman kuvan jälkeen jatkoin pyörällä matkaa kohti Betlehemiä. 

Omanlainen kokemus oli pyöräillä vilkaan liikenteen keskellä ainoana pyöräilijänä. Puin tietoisesti oranssin takin päälle, sillä ajattelin sen herättävän huomiota ja kantavani kuin turvaliiviä aika tummasti pukeutuvien ihmisten keskellä. Sitä paitsi takki sopisi hyvin Poppeys-kanaravintolaketjun väreihin. Sillä friteerattua kanaa teki mieli ja sitä saa uudesta Lousianalaisesta Poppeyn raflasta Beit Jalasta.

Ruoka oli hyvää ja pyöräily kotiin sujui vatsa täynnä ihan leppoisasti. Betlehemin tsekkarin sotilaatkin suhtautuivat rennosti pyöräilijään. Israelilainen ajokortti kelpasi sotilaille, mutta suomalainen, sininen suklaa ei. Mieli kuulemma teki, mutta eivät saa ottaa mitään vastaan. Eivät kaverit tienneet mitä menettivät, ja vielä kosher-suklaata. 

En tiedä oliko Poppeyksellä laitteet ja osaaminen vielä niin uutta vai mistä sain itselleni "mukavan" vaivan, joka vei minut sairaalaan saakka, mutta niin vain kävi. Idyllisen Ein Keremin kylän vieressä on Hadassah University Hospital, jonka ensiapu ei, no ei nyt niin idyllinen ole. Menin ensiapuun kello 13 ja lopulta kello kuusi aamulla, eli seitsemäntoista tunnin päästä pääsin nukkumaan huoneeseeni sairaalavaatteet päällä. Päivä oli siis todella pitkä, siinä ehti nähdä ja huomioida kaikenlaista, ehkä näin pienoiskuvan Israelin yhteiskunnasta. Väkeä oli paljon, liian paljon hekilökunnan resursseihin nähden. Kaikki kesti kauan, odottaa joutui odottamasta päästyään. Henkilökunta oli kuitenkin erittäin ammattitaitoista ja hämmästyttävän ystävällistä "lievän" kaaoksen keskellä. Asiat menivät ihan loogisesti eteenpäin, vaikka välillä sitä joutui pohtimaan miten ihmeessä kontrolli potilaiden tilanteesta pysyi hallinnassa.

Potilaiden joukossa oli kaikenlaisia ihmisiä mitä maa päällään kantaa, nuoria ja vanhoja, tummaihoisia ja blondeja, mustahattuisia ortodoksijuutalaisia miehiä  ja hijabiin pukeutuvia arabinaisia, yskiviä sairaita turisteja ja onnettomuuksien vuoksi vertavuotavia rakennusmiehiä, sotilaita ja siviilejä, aseilla ja ilman, sekä myös suomalainen ja ruotsalaisia. Kaikkia autettiin tasapuolisesti niin hyvin kuin resurssit antoivat myöden.

Huomio kiinnittyi muutamaan potilaaseen, joiden kanssa olin odotustiloissa yli kymmenen tuntia. Nuori sotilas tarvisi välillä tavaroilleen vartijaa, minulle se sopi, ei mulla ollut juuri kovasti menoa minnekkään. Juttelimme kaikenlaista, armeijapalveluksen haasteista, hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan palveluksen jälkeen, jne, Kaverilla oli takanaan noin 900 "aamua", enää oli jäljellä vain 90. Noissa aamuissa on kyllä jokaisen suomalaisen varusmiehen mielestä "pikkasen" liikaa, mutta toisaalta ei tarvitse ihmetellä että kaveri kantoi isoa rynkkyään niin luontevasti ja huolsi tottuneesti kovilla panoksilla täytettyjä varalippaita, siis sairaalan odotusaulassa...

Toinen huomion kohde oli kolmen hengen arabiperhe. Pyörätuolissa olevasta kehitysvammaisesta vanhuksesta pitivät rakkaudella huolta keski-ikäinen huivipäinen nainen ja tämän teini-ikäinen poika. Äiti ja poika vuorottelivat  erittäin pitkän päivän ja yön aikana vanhuksesta huolehtimisesta. Vanhukselle kävi odottaminen välillä yli voimien ja varmasti myös ymmärryksen, mutta rauhallisesti myös tämä nuorukainen laittoi vanhuksen takaisin tuoliin istumaan ja työnsi välillä ympäri huonetta. Kertaakaan en nähnyt kummankaan tuskaantuvan millään tavalla, vaikka vanhus oli välillä haastava huolehdittava ja herätti huomiota ympärillä olevissa ihmisissä. Tämä poika äitinsä kanssa antoivat vanhukselle ihmisarvon. Siinä oltiin hyvin lähellä sellaista rakkautta mistä myös Mestarimme puhuu ja kehoittaa osoittamaan sitä lähimmäisille. Annoin pojalle sen suklaalevyn, joka ei kelvannut tarkastuspisteen sotiaille. Suomalaisen hämilläni selitin, etten voi ottaa tai syödä sitä nyt täällä sairaalaan jäädessäni,

Jouduin siis jäämään sairaalaan pariksi yöksi parien antibioottien saattelemana. Viiden aikaan aamuyöstä minut vietiin sänkyyn ensiapuaulan vieressä olevaan toimenpidetilaan, joka ja jonka käytävät olivat täynnä nukkuvia potilaita. Ehdin ottaa lääkkeet ja minut tultiin hakemaan varsinaisen sairaalan osastolle, joka oli kuin toisesta maailmasta, uusi, tilava ja valoisa. Sain sairaalavaatteet ja oman huoneen telkkareineen. Vihdoinkin pääsin nukkumaan.

Koska sairaalassa oli niin hyvät ruuat, oli kotonakin pakko jotain yrittää. Kiitos internet ja ohjeet.

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ruokaa tuotiin säännöllisesti vuoteseen. Siis oikeasti oleskelu tuossa huoneessa vastasi aika monen tähden hotellia. Henkilökunnassa työskentelivät rinnan arabit ja juutalaiset sulassa sovussa potilaiden parhaaksi. Omassa työssämme pohdimme keinoja palestiinalaisten ja Israelin juutalaisten kohtaamiseksi, mutta välillä seinät tuntuvat olevan liian isoja ylittää. Siellä sairaalassa kaikki olivat vain ihmisiä, toiset auttoivat ja toisia autettiin uskonnollisiin tai etnisiin taustoihin katsomatta. Oikea Mestarin työpaja.

So speak life, speak life
To the deadest darkest night
Speak life, speak life
When the sun won’t shine and you don’t know why
Look into the eyes of the broken hearted
Watch them come alive as soon as you speak hope
You speak love, you speak
You speak life, oh oh oh oh oh
You speak life, oh oh oh oh oh

TobyMac, Speak life