tukevasti tuuliajolla

tukevasti tuuliajolla

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Elinalla on asiaa!

Sapatti -
ja niin oli hyvä.


Pakko julkaista tämä Elinan teksti. Isoa asiaa! Elina vietti Israelissa kolme kuukautta Suomen suurlähetystössä harjoittelijana. Jotain taisi jäädä takataskuun kotiin vietäväksikin....

Postauksen kuvat ovat erään sapatin kävelymatkan varrelta Jerusalemin ns. Hevospuistosta. Näyttely, Ikkunatarinoita (Yoram Amir ja Lili_X_Faluja), on loppukesältä. Teoksessa on Jerusalemin hylätyistä taloista 550 ikkunaa eri aikakausilta. 




Istun parvekkeella lauantai aamuna. Syön juuri valmistamani sämpylän ja juon kahvin. Otan
Raamatun esiin. Avaan sen vanhasta testamentista Ensimmäisen Kuninkaiden kirjan kolmannesta
luvusta.




On sapatti. Jerusalem herää vähitellen uuteen päivään, mutta hiljaisuus jatkuu. On rauhallista.
Nautin aamuhetkestä pitkän kaavan mukaan, puen vaatteet ylleni ja lähden ulos.
Parin korttelin päässä asunnolta sijaitsee Jaffakatu- Jerusalemin vilkkain liikekatu, jota pitkin kulkee
myös raitiovaunulinja. Katu on aina eläväinen. Se tarjoaa mitä moninaisimpia kauppoja sekä toinen
toistaan täydempiä kuppiloita ja ravintoloita. Ihmiset kiirehtivät raitiovaunulla töihin, yliopistoon,
kouluun, kuka milloin minnekin. Aina, paitsi sapattina.


Sapatti on juutalaisten pyhäpäivä – viikon seitsemäs päivä. Se on päivä, jolloin Jumala lepäsi
luotuaan maailman. Onhan maailman luominen varmasti raskasta- ajatella nyt, loihtia kaikki oleva
olevaksi, aivan alusta ennen kuin oli mitään muuta kuin se oleva, mitä Jumala on. Ilman
minkäänlaista ohjekirjaa tai materiaaleja Hän loi kaiken. Kyllähän tuollaisen ponnistuksen jälkeen
itse kukin tarvitsee lepoa.



Onneksi, ja toistan, meidän onneksi, tuo luomistyö ei Jumalalle ollut mahdotonta. (Toisaalta tässä
lauseessa piilee jonkin sortin ongelma– voisiko sille, joka mahdollistaa kaiken, joka on luonut raamit
sille mitä me ihmisinä käsitämme mahdottomana ja mahdollisena, olla jokin mahdotonta?) Oman
ihmisjärjellisen tulkintani mukaan, on maailman luominen saattanut kuitenkin olla energiaa vievää enkä tällä epäile ollenkaan Jumalan vahvuutta tai puhu Jumalan puolesta. Tulkintani esitän
ainoastaan perustuen siihen, mitä Raamattu ilmoittaa, ja se ilmoittaa, että seitsemäntenä päivänä
Jumala lepäsi. Ja uskon, että niin Hän kehottaa myös meidän tekevän oman itsemme ja
jaksamisemme vuoksi.


Mutta onko sapatin vietto vain omaa itseämme varten? Eikö se pitäisi pyhittää Jumalalle, sille, joka
meidät on luonut? Lepopäivä on sanansa mukaisesti levon päivä. Päivä levolle. Päivä sille, että
irtaantuisimme kerran viikossa kaikesta siitä, mihin tämä maailma meitä vaatii. Päivä sille, että
saamme syventyä ja keskittyä niihin asioihin, jotka Jumala näkee meille tärkeiksi. Päivä sille, että
pysähdymme kuuntelemaan sitä, mitä meidän Luojallamme on meille sanottavana.
Juutalaiset käyvät sapatin viettoon aina perjantai-iltaisin. Ihmiset kulkevat pitkin katuja perheen
yhteiselle illalliselle rientäen. Töistä päästään jo puolelta päivin, sillä sapatin valmisteleminen vie
aikaa. Julkisiin kulkuvälineisiin ja kauppoihin kiirehditään, ennen kuin ne suljetaan vuorokaudeksi.
Kaduilla kulkevat ihmiset ruokavuoat käsissään ovat tavanomainen näky Jerusalemin kiireisessä
perjantai-iltapäivässä, joka vähitellen hiljenee illan päivän kääntyessä iltaan. Illalla sytytetään
sapattikynttilä.


Lauantai vietetään ystävien ja perheen kanssa. Sapattilounaan jälkeen osa lähtee puistoon
viettämään yhteistä lepopäivää; pelailemaan ja nauttimaan siitä päivästä, jona saa olla tekemättä 
työtä. Sapattina on kiellettyä puhua tulevasta viikosta. Asioita, jotka liittyvät tulevaan viikkoon, on
soveliasta ottaa puheeksi vasta sapatin päätyttyä lauantai-iltana. Illalla kello kahdeksan jälkeen,
sapattikynttilä sammuu. Vähitellen ihmisten puhelimet alkavat piippailla, jostakin kuuluu kitaran
soittoa ja kadut heräävät vilkkaaseen hälinään. Sapatti on ohi ja uusi viikko on alkanut.
Myönnettäköön, että itse hieman fuskaan. Aamukahvini keitettyä laitoin Leonard Cohenia soimaan,
vaikka sapattinahan ei juutalaisen tulkinnan mukaan kuulu käyttää elektronisia laitteita. Tässä
saatan lipsahtaa, mutta onneksi minut on vapautettu lain alta. Miten mahtavaa tuo onkaan! Saan
keittää kahvini juuri silloin kuin minua huvittaa, kuunnella musiikkia lepopäivänä sekä käyttää jopa
hissiä ilman omantunnon tuskia!



Israelissa sapattiin rauhoittuminen vie mukanaan. On ihailtavaa, kuinka tuo lepopäivä on yhteisesti
jaettu ja suurin osa kansasta viettää sitä tavalla tai toisella. Puhelimet suljetaan vuorokaudeksi ja
siitä selvitään. Tämä ajatus saattaa pelästyttää meitä, jotka olemme digitalisoituneet yksilöinä jo
siihen muottiin, että puhelin on osa meitä. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa. En tiedä varmaksi,
mutta uskon, että tätä lukiessasi toivot, ettei näin tarvitsisi aina olla. Miten ihanan rauhoittava
ajatus, jos joskus voisi olla ilman puhelinta koko päivän, ja toisaalta, miten vaikeaa se onkaan
toteuttaa. Mutta miksi?


Tässä hektisessä maailmassa meistä on tullut yhä levottomampia ja uskon sekä pelkään, että tuo
kehitys jatkuu entistä huonompaan suuntaan. Mitä meille on tapahtumassa? Annammeko aikaa
enää sille, mitä oikeasti henkisen hyvinvointimme kannalta tarvitsisimme? Huijaammeko itseämme,
ettei meillä olisi aikaa? Jaksammeko enää edes keskittyä kirjan lukemiseen, sillä puhelimeen
kietoutuneina meidän keskittymisemme herpaantuu muutaman minuutin välein tarkistamaan mitä
näytölle on ilmestynyt? Myönnettäköön, että itsellenikin oli haastavaa löytää aikaa tämän tekstin
kirjoittamiseen, vaikka todellinen ongelma oli rauhoittumisen löytämisessä. Ja tähän
rauhoittumiseen meidän Herramme kutsuu, sillä Hän kyllä tietää, mikä meille on parasta.
Kaihoisasti mietin, miten ihanaa olisi, jos voisin itse viettää sapattia joka viikko, yhden vuorokauden
ajan. Miten ihanaa olisi, jos voisin jakaa sen yhdessä läheisten ihmisten, perheeni ja ystävieni, kanssa
sekä ennen kaikkea, Jumalan kanssa.

Sapattina saamme täyttää itsemme sillä hengen ravinnolla, jolla jaksamme taas seuraavan viikon.
Olit sitten juutalainen, kristitty, ateisti tai kuka tahansa, pyhitä lepopäivä. Anna aikaa sille, mikä
sinulle on merkityksellistä. Anna aikaa niille tärkeille asioille, jotka saattavat arjen kiireellisyyden ja
hektisen, itseen keskittyvän elämän pyörteissä unohtua. Pyhitä lepopäivä, sillä niin on hyvä.