Elämä on täynnä yllätyksiä, usein se on elokuviakin ihmeellisempää. Omalle parhaimmat elokuvat listalle pääsee Neljät häät ja yhdet hautajaiset, elokuva joka nosti Hugh Grantin maailmankuuluksi tähdeksi. Leffassa Grantin näyttelämä mies yrittää sisarensa kanssa rientää ajoissa neljiin häihin ja valitettavasti myös yksiin hautajaisiin. Toinen listallani oleva elokuva on Päiväni murmelina, jossa Bill Murrayn esittämä säämies joutuu elämään saman päivän uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan.
Täällä Israelissa pääsimme yhdistelemään näitä elokuvia oman elämän kontekstiin. Saavuimme Suomesta Jerusalemiin juhannusviikon tiistaina. Haikeina hyvästelimme lapset, sukulaiset, ystävät ja kesäisen kauniin, juhannukseen valmistautuvan Suomen. Emme aavistaneet, että juhannusta emme pääsisi täällä unohtamaan, päinvastoin, saimme elää sen neljä kertaa, neljänä unohtumattomana, erilaisena variaationa.
 |
| keskuksen terassi juhlatamineissa |
 |
| työporukalla |
Mutta ennen kuin tätä pohjoiseen kuuluvaa valon juhlaa päästiin viettämään, jouduimme juhlistamaan ikävää, haikeutta jota kokee, kun tietää menettävänsä jotain merkittävää. Tämän puolen vuoden aikana olemme saaneet tutustua ammattitaitoiseen, sydämelliseen ja vakaan kristityn esikúvan omaavaan Lehtelän pariskuntaan. Sari on toiminut kentällä ammattitaitoisena tiedottajana. Olemme saaneet olla useissa tilanteissa Sarin mukana, joissa hän osaa kysyä juuri sen oikean kysymyksen, monesti keskustelukumppanin pitkän monologin jälkeen. Täällä paneutuminen esitetyn kerronnan taakse on erittäin tärkeää, ristiriitaisia narratiiveja ja motiiveja löytyy liiankin helposti poimittavaksi. Sari ei ole halunnut alistua vain tähän, vaan taustoittaa asioita, ymmärtää motiiveja ja sanoittaa erilaisia näkökulmia. Kiitos Sari. Odotamme tulevia vierailuja, joko tänne Jerusalemiin tai Suomen parhaaseen kaupunkiin, Poriin.
Esimiehenämme on toiminut Vesa, joka saavutti nopeasti tällaisen vähän itsetietoisen (Marko) persoonan arvostuksen ja luottamuksen, Hyviä johtajia ei kasva puissa, onneksi Vesa on hyvin maanläheinen, sosiaalisesti taitava, mutta samalla laajoja kokonaisuuksia hahmottava visionääri. Vesan puoleen voi kääntyä aina, kun tarvitsee neuvoa, jokin ärsyttää tai haluaa pohtia asioita yhdessä. Jostakin syystä tällä alueella näitä harmaiden hiusten, korjaan parran, aiheuttajia riittää, on riittänyt ja taitaa tulla riittämään. Vesan analyyttinen rauhallisuus on ihailtavaa. Lisäksi kyky heittäytyä täysillä mukaan erilaisiin leikkimielisiin ohjelmiin kuvastaa oikeaa pilkettä silmäkulmassa. Toivomme Vesalle hienoja hetkiä saunanlämmityksen ja kalastuksen parissa lastenlasten kanssa.
 |
| narut ranteissa, ristissä kaverin kanssa...miten tästä voi vapautua? |
 |
| Hyvä naiset! |
Juhannusta emme siis päässeet Suomesta pakoon. Saimme viettää kerrassaan neljä juhannusta. Ensimmäinen juhla oli Ramallahissa, jossa Pohjoismaiden edustustot, Islantia lukuunottamatta, järjestivät yhteisen keskikesän juhlan. Solmio kaulaan, pikkutakki päälle, meikkiä naamaan (öhm Kirsi) ja fiksumpi vaihde silmään. Tiukkasilmäisten sotilaiden reunustamia katuja pitkin saavuimme juhlapaikalle. Pohjoismaiset edustustojen naispuoliset päälliköt näyttivät Palestiinan hallinnon pääministerille tasa-arvon voimaa. Suomen Anna-Kaisa Heikkinen oli illan paras puhuja, tästä olimme kaikki suomalaiset yhtä mieltä. Hyvää ruokaa ja juomaa oli riittävästi. Tankkaaminen olikin tarpeen, sillä Ramallahista tien löytäminen kohti Jerusalemia oli taas erittäin haastavaa. Onneksi pikkubussissamme oli rento tunnelma ja gps:n tai paikallisten erisuuntaiset ohjeet muistuttivat Suomesta ja Kummelista, "Kyllä lähtee".
Mutta ruotsalaiset, nuo rakkaat länsinaapurimme, "hannuhanhet", joilla kaikki sujuu kevyesti astellen, kun me suomalaiset samaan päästäksemme puurramme otsa hiessä, kutsuivat viettämään juhannusta STI:lle, eli teologiseen instituuttiin. Förstås, heillä oli siellä keskellä pihaa myös suora palmupuu, joka sai toimia juhannussalkona. Tämän juhannussalon ympärillä tanssittiin pizzan ja muiden herkkujen voimalla, laulaen hilpeitä, kesäisiä lauluja. Ruotsalaisille elämä on kevyttä, ehkä vielä joskus menemme "pakolaisena vadelmaveneellä" nautimaan kansankodin ilmapiiristä.
 |
| uusia perunoita ja silliä |
Jerusalemin eräällä kauneimmista kukkuloista sijaitsee Agusta Victorian sairaala ja Luterilaisen maailmanliiton Jerusalemin päämaja. Tuota paikkaa johtaa hiljattain tehtävään nimitetty Pauliina Parhiala, joka perheineen halusi kutsua tuttaviaan juhannuksen viettoon Jerusalemin paraatipaikalle. Saimme kutsun viettää yöttömän yön juhlaa, no Jerusalemissa ei se nyt ihan niin ole, jo kolmannen kerran. Mutta juhlat vain paranevat kerta kerralta. Ruoka oli maukasta, maisemat mahtavat ja isäntäväki järjesti oikein mukavaa ohjelmaa kesäisen illan ratoksi. Kiitos kovasti Parhialan perheelle ja oikein antoisaa asettautumista Jerusalemin haasteisiin.
Rakas keskuksemme sai luvan isännöidä neljännet ja samalla viimeiset juhannusjuhlat tältä kesältä. Olimme hankkineet Suomesta pari aitoa muurikkapannua ja lettutaikinaa tehtiin valmiiksi lähes 20-litraa. Lisäksi sauna oli siivottu ja saunavuorot jaettu, huolella valittuja suomalaisia, kesäisiä lauluja monistettu yhteislaulua varten, joten odotus ja tunnelma oli korkealla. Pöytiä aseteltiin ja koristeltiin aamusta alkaen. Juhla alkoi tärkeimmällä, eli omalla, suomenkielisellä messulla. Usein unohtuu, että juhannuksena vietetään Johannas Kastajan, Jeesuksen omin sanoin suurimman naisesta syntyneen ihmisen muistojuhlaa. Johannes oli kuitenkin vain edelläkävijä, tien valmistaja itse Mestarille, tähän Mestarin pöytään meidät kutsuttiin .
Messun jälkeen oli vuorossa Suomen Israelin suurlähettilään Anu Saarelan ja Ramallahin edustuston Anna-Kaisa Heikkisen tervehdyssanat meille kaikille. Kuinka ylpeitä voimmekaan olla fiksusuista suomalaista naisista ja samalla suomalaisesta, tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Tervehdysten jälkeen pääsimme nautimaan aidoista muurinpohjaletuista, suomalaisesta, ruotsalaista haikeammasta yhteislaulusta, saunasta ja kaiken kaikkiaan mukavasta juhannusjuhlasta, jo neljännen kerran.
